keskiviikko 9. syyskuuta 2020

Syksyn satoa

Näitä jättikurpitsoja tuli tosiaan kaksi, joista toisen annoin jo pois. Toisesta ajattelin tehdä itse jotakin. Tutkiskelin hetken reseptejä, mutta päädyin kuitenkin marmeladiin, jota olen tehnyt joskus aiemminkin. Piirakan ajattelin myös tehdä, mutta lopulta teinkin piirakan vain niin, että heitin valmiiseen piirakkapohjaan valmista marmeladia ja heitin sen uuniin.




Käytin itse kurpitsasta ehkä puolet, sitten alko tuskastuttaa kun se oli niin suuri. Kyselin josko naapurit haluaisivat palan ja kaksi naapuria halusi. Lisäksi yksi kaveri kävi myös hakemassa palan. Kiva kun voi ilahduttaa muita omalla ylituotannolla. 


Marmeladia tuli lopulta neljä litraa, melkoinen satsi siis. Tähän tuli kurpitsan lisäksi sitruunamehua, sitruunan kuorta, sokeria ja voita. Eikai sokerilla ja voilla voi pahaa tullakkaan....



Murotaikinapohja oli ehkä vähän turhan kuiva tähän, mutta lähikaupassa ei ollut muuta enkä jaksanut itse alkaa pohjaa väsäilemään. Tähän tuli päälle vielä kermavaahtoa johon oli sekoitettu kanelia. Hyvää oli!


Kukkakaalisadosta sen sijaan ei ole ylituotantoa... Tällainen pienen pieni kukka näkyi reikäisten lehtien keskellä. Ikinä ennen en ole saanut aikaan edes tällaista, joten kai tässä jotain edistystä on tapahtunut.


Maissia otin tänään kolme tähkää taas kokeeksi irti. Jyvät näyttävät ihan hyvin kehittyneiltä, mutta en tiedä miksi nämä ovat osin tällaisia tummia. 



Tuo yksi tähkä näyttää melko normaalilta keltaiselta, muut ovat enemmän tai vähemmän tummia. Täytynee kysyä joltain viisaammilta uskaltaako näitä edes syödä. Onneksi vielä jäi kypsymään kymmenkunta tähkää.  



sunnuntai 6. syyskuuta 2020

Lisää syksyn satoa

 

Porkkanaa, punajuurta ja perunaakin on tullut mukavasti.


Päätin kokkailla näistä mahdollisimman omavaraisen aterian. Pakastimesta löytyi vielä pala isän ampumaa peuran lihaa, jonka kanssa tein uunijuurekset (perunaa, porkkanaa ja punajuurta) ja salaattia, jossa mökiltä lehtisalaattia, lehtikaalia, pinaattia ja kurkkua. Tomaatit eivät ehtineet tähän ateriaan kypsymään, mutta nyt niitäkin olisi ollut. Viinikin oli Paavon isän tekemää raparperivalkoviiniä. 



Ateriassa ainoastaan oliiviöljy, mausteet ja salaatinkastike olivat kaupasta. Haaveissa olisi jossain kohtaa tosiaan muuttaa maalle ja elää enemmänkin omavaraisesti. Viljelyt pitäisi silloin toteuttaa hieman suuremmassa mittakaavassa ja pitää lisäksi eläimiä. Kanoja nyt ainakin, niistä onkin jo kokemusta. Sellaista rotua mielellään, mikä hautoisi ja sitten voisi syödä myös kukkopoikia munien lisäksi. Metsästämällä voisi saada myös ruokaa, mutta itse en ehkä pystyisi ampumaan, vaikka nylkemisessä avustaminen ym. onnistuukin. Työntekoa olisi myös kiva vähentää.  Jospa nämä haaveet toeutuisivat jossain kohtaa, siihen asti jatketaan siirtolapuutarhailua ja koitetaan saada remontit valmiiksi, myös kotona. 

lauantai 5. syyskuuta 2020

Kurpitsat ja muuta

 Istutin tosiaan keväällä vanhaan kompostikasaan kurpitsaa. Taimia oli kaksi jättikurpitsaa, kaksi kesäkurpitsaa ja kolme koristekurpitsaa. Toinen kesäkurpitsa kuoli heti alkuunsa ja toinenkin jäi kovin pieneksi. Yhden ainoan kurpitsan siitä sain näin syyskuun alulla. Muut kurpitsat sen sijaan villiintyivät oikein kunnolla. Varret kasvoivat melkein silmissä ja ne valtasivat koko palstan kulman. Kompostitkin jäivät ihan niiden ympäröimiksi ja huussiin kulku vaikeutui kun väylä kasvoi melkein umpeen.



Koristekurpitsoita on tullut varmaan kymmenen, harmi knu ovat vaan kaikki saman näköisiä, vähän tylsiä tällaisia vihreitä. Osassa on sentään nyppylöitä pinnalla ja osassa ei. Vein niitä töihin kulhollisen pöytään mummujen ihmeteltäviksi. Yksi veikkasi että ne ovat meloneja ja toiset ihmettelivät kun osalla kurpitsoista on paiserutto.




Jätti kurpitsoista kaksoi kasvi valtavaa kurpitsaa. Pienempiäkin oli tulossa, mutta jostain syystä ne mätänivät ennen aikojaan. Tässä kuvassa vielä pieni jättikurpitsa.


Tässä kuvassa sellaisena kun sen poimin. Painoa vaa'an mukaan 16,1kg. Vein tämän kaverini äidille, hän on kova kokkailemaan ja sanoi että mikäli on ylituotantoa, niin hänelle voi viedä. Hän lupasi palkaksi muutaman purkin pikkelssiä, mikä oli hyvä diili. Itsehän en tiedä mitä noista edes tekisin ja toinen saman kokoinen vielä odottaa maassa. Katselin kyllä että se alkaa tuosta karan juuresta hieman pehmenemään, joten täytyy käydä pian hakemassa se. Olen vaan usein pyörällä liikenteessä, ja sen kanssa tuonti ei ihan onnistu. Pyöräkärryhän toki on, mutta onneksi nyt tällä hetkellä (koputan puuta) on autokin kunnossa!



Kuvista löytyi hauska kuvapari, ensimmäisessä kuvassa mökin "olohuoneen pääty" ostohetkellä, syyskuussa 2016 ja toisessa kuvassa tänä kesänä. 




Olen murehtinut kun tänä kesänä ei olla saatu mökillä mitään aikaan, mutta kun tätä kuvaa katsoo, niin tänä kesänä olen ainakin siirtänyt nuo laatikot tuohon, laittanut kivet tuohon sora-alueen reunalle ja tyhjentänyt viimeisen kuution säkin soraa. Lisäksi sain nyt elokuulla vielä maalattua nuo mökin valkoiset osat uudelleen. Portaat tuli myös tehtyä alkukesästä. Sisältäkin mökki on jo sellaisessa kunnossa, että siellä voi asua. Toki moni asia on vielä keskenkin, mutta siivosin mökin keväällä niin, ettei se näytä enää vain työmaalta. Harmillisen vähän ollaan tänä kesänä öitä oltu mökillä, jotenkin kun koti on kuitenkin melkein vieressä, niin ei sinne tule jäätyä. 


Vanha lipasto muutti mökille keväällä ja tuoksuherneet ovat ihania!





perjantai 4. syyskuuta 2020

Syyskuu

 Kesä hujahti ohi melkein huomaamatta. Olin elokuussa kolme viikoa kesälomalla, mutta jotenkin silloinkin oli niin paljon kaikkea ohjelmaa, etten ehtinyt juuri olla mökilläkään. Yhden yön olin ja sekin niin, että menin sinne illalla vasta kymmenen jälkeen. Aamupäivällä ehdin keräämään marjat menin sitten niitä kotiin keittelemään mehuksi. Yhtenä päivänä sain sentään maalattua mökin valkoisia vuorilautoja, mutta sekin pitäisi tehdä vielä toisen kerran, taitaa mennä taas ensi vuoteen. Oikein hävettää kun yksi yhteisötyötuntikin jäi tekemättä, ajattelin että lomalla ehdin, mutta sitten tulikin jo viesti että viimeinen mahdollisuus tehdä olikin jo tulossa, ja olin silloin juuri toisella puolella Suomea. 

Maissia kokeilin tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Neljä taimea säilyi hengissä esikasvatuksesta maahan asti ja ne neljä ovatkin voineet oikein hyvin. Korkeutta niillä oli heinäkuun lopulla kolmisen metriä.





Tähkiä on tulossa kaikkiaan noin 15 kappaletta, aika huimaa! Tuosta hiusmaisen tupsun ruskistumisesta pitäisi näkyä, että tähkät alkavat olla kypsiä. Yhden jo elokuun lopulla avasinkin ja kyllä se ihan maissilta näytti! Hieman taisi kyllä vielä olla raaka, kun jyvät olivat vihertäviä eikä keltaisia, mutta kyllä minä tämän kuitenkin grillasin (=poltin vahingossa). Söin kuitenkin vähiten palaneet jyvät ja kyllä se ihan maissilta maistuikin. Saa nähdä ehtivätkö muut kypsyä, lievää "hiustupsujen" ruskistumista on kyllä nähtävissä, mutta toivottavasti ehtivät kokonaan kypsiksi asti. 



Ensi vuonna pitää kokeilla ehdottomasti uudelleen, näitä on ollut hauska seurata. Nämä ovat sokerimaissia Hyötykasviyhdistykseltä, kotona kasvaa saavissa eri lajista maissia, mutta niistä ei tullut kyllä yhtään mitään. Kasvoivat pituutta noin metrin, mutta siihen ne jäivät. Ehkä saavi oli liian pieni astia niille. 


Kastelualtaistakin tuli satoa runsain mitoin, ja on tulossa tomaattia ja chiliä vieläkin.
Tässä pienemmässä altaassa kasvaa kasvimaakurkku, chili ja tomaatti. Kurkku ei kasvina ole kauhean isoksi kasvanut, mutta tästä tuli silti neljä kunnon kurkkua!


Olin ihan ihmeissäni tästä sadosta ja joku toinenkin ihmetteli sainko todellakin kasvimaakurkkua kasvatettua ilman kasvihuonetta. Ei itselleni tullut mieleenkään että kasvimaakurkku tarvitsisi ehdottomasti kasvihuoneen, ajattelin vain että jollain nimellä nämä on pitänyt erottaa niistä lyhyemmäksi jäävistä avomaankurkuista 😂 Ilmeisesti kasvimaakurkku on herkempi kuin avomaankurkku, koska kyllä minullekin oikeasti kävi niin, että toinen isompi kurkuntaimi taittui tuulessa  ja kuoli jo alkukesästä. Se kasvoi toisessa kastelualtaassa ja oli jo kooltaan todella suurikin, kunnes yhtäkkiä se olikin kuollut. En keksinyt (eikä kyllä kukaan muukaan) tälle muuta selitystä kuin tuon tuulessa katkeamisen. Olin kyll yrittänyt tukea sitä naruilla, mutta en ilmeisesti tarpeeksi hyvin. Se kurkku ehti muuten painollaan katkaista yhden tomaatintaimenkin ennen kuin kuoli lopullisesti.


Tuo kuollut kurkku oli siis isommassa kastelualtaassa, jonka päällä on kasvusäkki. Kurkun ja tomaatin kuoltua istutin niiden tilalle säkkiin vielä uudet tomaatin taimet, jotka onneksi lähtivät hyvin kasvuun. Satoa on alkanut nyt tulla pikkuhiljaa, muutama tomaatti parin päivän välein. Nämä ovat siis kirsikkatomaattia, lajin nimi on Tiny tim. Sain taimet kaveriltani keväällä. 

Minulla ei ole nyt mitään suoranaista vertailukuvaa, mutta kaikki kasvusäkissä kasvanut on ollut paljon suurempaa, kuin toisessa altaassa kasvaneet. Toisessa altaassa on siis Biolanin sammalmultaa, jossa ilmeisesti ei ollut mitään ravinteita mukana. Tajusin tämän kesäkuulla, kun näki miten paljon suurempana kaikki rehotti kasvusäkissä, jossa ravinteet olivat valmiina. Heitin silloin vähän jälkijunassa mullan sekaan lannoitetta ja kyllä kaikki lähtivät heti paremmin kasvuun. 



Edellisestä kirjoituskerrasta on niin pitkä aika, että juttua tuntuisi nyt riittävän vaikka kuinka! Pitää nyt kuitenkin katkaista ja jatkaa ensi kerralla, joka toivottavasti on ennemmin kuin kuukauden kuluttua... 


maanantai 27. heinäkuuta 2020

Heinäkuu

Onpas taas hujahtanut aikaa viime kirjoituksesta. Kelit ovat olleet vaihtelevia, ensin oli kovat helteet, jolloin en jaksanut tehdä oikein mitään. Sitten taas tuli kylmää ja sateista. Juuri tänään on ihan mukava keli, mutta pian ilmeisesti taas kylmenee. En ole vielä pitänyt omia kesälomiani ja tuntuu ettei mökillä ole mitään ihmeellistä tapahtunut, mutta ehkä jotain pientä kuitenkin. Oma lomani on vasta elokuun loppupuolella, silloin pitäisi ainakin maalata mökin valkoisia osia ja mahdollisesti tehdä kattoremonttiakin.


Olen ollut mökillä muutamia öitä ja nyt siellä on varsin mukavaa nukkuakin. Ostin sohvaan uuden patjan ja saatiin sohva muutenkin siihen malliin, että siinä voi  nukkua. Auto temppuilee edelleen, joten pyöräkärryn kanssa on jatkettu.... En oikeasti kuskannut patjaa ihan noin, mutta tuolla kärryllä sen kyllä kuskasin Tullintorin läheltä mökille🙈


Patja leikattiin liikkeessä oikean kokoseksi, se on kooltaan noin 100x190cm. Yksin on nyt oikein mukava nukkua, kaksinkin menettelee. Patjan alla on Sotkasta ostettu puusäleikkö, joka sahattiin myös oikean kokoiseksi. Tarvittaessa puusäleikön saa nopeasti irti ja sohvan vedettyä kasaan, mikäli tarvitsee. Noin levällään se on nyt kuitenkin saanut olla. Selkänojasta puuttuu vielä koristenauha, se on kyllä jo ollut olemassa ainakin viime kesästä, mutta toteutus odottaa vielä vuoroaan... 



Avoimet puutarhat -päiväkin oli taas heinäkuun alussa. Koronan takia puutarhalla ei tosiaan ollut mitään järjestettyä tapahtumaa, mutta pidin omaa pihaani kuitenkin auki. Kävijöitä oli huomattavasti vähemmän kuin aikaisempina vuosina, mutta ihan mukavasti heitä oli silti. Monet olivat sellaisia, jotka eivät aiemmin minulla olleet käyneetkään. Toivottavasti ensi vuonna saisi taas pitää isompaa tapahtumaa. 



Yksi päivä myös keräsin viitseliäisyyteni ja tyhjensin viime vuodesta asti odottaneen sorasäkin loput mökin seinustoille. Puolisen kuutiota soraa siirtyi lopulta varsin nopeasti, olisi voinut tämänkin tehdä ehkä jo aiemmin. No nyt se on kuitenkin tehty ja piha alkaa näyttää varsin kivalle. Tuossa sorassaikin kyllä kasvaa rikkaruohoja, mutta kun ne nyppii heti kun ne näkee, niin ne lähtevät helposti. Singeliä voi siis suositella muillekin. 

Juttu jää nyt vähän lyhyeen, koska en saa taaskaan tuotua kuvia puhelimesta tietokoneelle. Yritän uudelleen taas joskus toiste. 







keskiviikko 17. kesäkuuta 2020

Juhannusviikko

Niin se aika vaan menee, kohta onkin jo taas juhannus! Lämpöä on riittänyt, mutta onneksi välillä tulee vähän vettäkin. Aika pitkälti olen saanut kasteltua sadevedellä, nuo viime kesänä laitetut isot pöntöt on kyllä hyvät, vaikka rumat ovatkin.


Juhannusruusut kukkivat komeasti, tosin tämä kuva on kotoa eikä mökiltä. Kotona on yli kaksimetrinen "ruusuaita," jossa on sekaisin juhannusruusua ja jotain pinkkiä lajia. Tästä keskusteltiin viime kesänä, mutta totesimme että tuo ei ole kuitenkaan onneksi sitä hävitettävää kurtturuusua. Olisi ollut kyllä melkoinen operaatio jos tuo olisi pitänyt hävittää..



 Mökillä koin viime viikolla järkytyksen hetkiä, kun toinen hunajamarjapensaista oli leikattu niin, että ainoastaan yhteen oksaan oli jäänyt muutama lehti. Jälki oli niin suoraa, että ajattelin että nämä on joku käynyt saksilla leikkaamassa. Paavo onneksi tiesi, että rusakko pystyy tekemään tuollaista jälkeä, niin en alkanut asentaa mitään valvontakameroita vandaalien takia. Harmitti kyllä suuresti, tuossa olisi ollut jo raakileitakin. Onneksi toinen pensas on vielä koskematon, niin pääsee ehkä marjoja maistelemaan. Suunnittelen kyllä jo jonkinlaista aitausta noiden ympärille ainakin talveksi, että ristihampaat pysyvät varmasti kaukana.



Ennen en ole ajatellut rusakoista juuri mitään, eivät ole minulta tuhonneet muuta kuin paria tulppaaninlehteä ovat maistelleet. Jos tämä meno jatkuu niin alkaa kyllä sota niitä vastaan 😤


Oksia ei oltu edes syöty, ne oli vaan katkottu ja jätetty tuohon juurelle.
Siirtolapuutarhalla näkyy paljon myös fasaaneja ja siilin olen nähnyt muutamaan kertaan. Niiden en ole kuitenkaan huomannut aiheuttaneen harmeja. Täytyykin muuten muistaa laittaa siileille vettä johonkin astiaan... 


Sitten ihan toiseen asiaan. Tänä vuonna ilmoittauduin taas Avoimet puutarhat -päivään ja sain sen tiimoilta kokeiluun Biolanin kastelualtaan ja sammalmultaa. Mullassa on seassa melko suuriakin biohiilen paloja, joita aluksi luulin kiviksi ja ihmettelin miksi multasäkissä on niin paljon kiviä. Olen joskus lukenut että biohiiliä voisi tehdä itseki. Ne imevät itseensä ravinteita ja vapauttavat niitä sitten hiljalleen kasvien käyttöön. Ilmeisesti ne pitävät myös kosteuden paremmin mullassa. Biohiilet pitäisi "ladata" ravinteilla ennen käyttöä, muuten ne imevät sitten mullan seassa itseensä kaikki ravinteet. En tähän hirveästi ole perehtynyt, mutta joskus voisi vaikka siskon kanssa hiiliä yrittää tehdä. Oletin että nyt kun hiilet ovat jo tuolla mullan joukossa, niin niissä olisi jo imeytyneenä valmiiksi jotakin ravinteita. 




 Laitoin altaaseen kokeeksi tomaatin, chilin ja kasvihuonekurkun. Toivottavasti ne viihtyvät yhdessä... Viime vuonna minulla oli avomaankurkkua, mutta siitä tullut kurkku ei ollut edes oikein hyvän makuinen, joten kokeilen nyt erilaista kurkkua. Toivottavasti sekin nyt viihtyisi nimestään huolimatta ulkona, seinustan vieressä pitäisi kyllä olla oikein lämmin ja mukava paikka. Sain viime vuonna vähän erilaisen kastelualtaan, mihin laitettiin päälle kasvusäkki. Siinä kasvoivat uskomattoman hyvin tomaattit ja se avomaankurkku, joten odotukset ovat nytkin korkealla. Siihen vanhaan altaaseen ostin nyt uuden kasvusäkin ja laitoin siihen myös tomaattia ja kasvihuonekurkun. Altaat ovat käteviä, ei tarvitse stressata kastelusta, riitää kun tarkistaa tuosta punaisesta pallurasta veden tason ja noin kerran viikossa lisää vettä.

Huomasi kyllä, että koronakevät saanut ihmiset harrastamaan viljeyä. En meinannut löytää mistään enää taimia. Tomaatin taimia en löytänyt mistään, onneksi kaveri oli kasvattanut niitä yli oman tarpeen ja sain häneltä viisi taimea. Kaksi taimea on nyt ihan tavallisissa ruukuissa, mutta niissäkin on tuota sammalmultaa. Nyt voi vähän vertailla, tuleeko tuossa kastelualtaassa paremmin vai onko aivan sama kasvavatko ne normiruukuissa. Kasvihuonekurkut löysin etsinnän jälkeen K-raudasta ja chilin vielä toisesta K-raudasta. Nyt vain satoa odotellessa.





perjantai 12. kesäkuuta 2020

Takapiha

Palsta alkaa olla vihdoin siinä kunnossa, että isompia epämääräisiä rytöläjiä ei ole enää missään. Takapihan ja mökin sivujen kimpussa olen pitkälti ollut kevään, ja melko siistiltä alkaa jo näyttää. 



Huussin pääty näyttää tältä. Sora-aluetta vähän levennettiin vielä viime syksynä tehdystä, että tuosta mahtuu kulkemaan nyt kottikärrylläkin pelkkää soraa pitkin.


Vanha kompostikehikko on purettu ja jääneeseen kekoon laitoin kurpitsat. Vieläkin kun tätä aluetta kaivaa, niin maan alta löytyy kaikkea roskaa. Nytkin tuossa kompostilaatikon vieressä odottaa kestopuun ja muovimaton paloja sekä letkua ym. kaatopaikalle vientiä. Olen laittanut kurpitsojen ympärille raparperin lehtiä hieman hillitsemään rikkaruohojen kasvua, toivottavasti auttaa...


Nuo vesitynnyrit ovat kyllä kauhean näköiset, täytyy miettiä jos joskus jaksaisi tehdä ne jotenkin kauniimmiksi. Jos ne vaikka maalaisi hillitymmän värisiksi tai päällystäisi jollain verkolla johon voisi laittaa jotakin yksivuotista köynnöskasvia kiipeilemään. 

Sora-alueet kiertävät nyt kuitenkin koko mökin ja nuo antiikkiviet rajaavat soran ja nurmikon pois toisistaan. Ajattelin siis kylvää noihin multakohtiin vielä nurmikkoa, ajatus olisi että ruohonleikkurilla alueet saisi pidettyä siisteinä. 



Toisessa päädyssä on kasvimaalaatikot, jotka ovat kyllä jo leviämispisteessä. Ensi vuodeksi pitää tehdä uudet ja suojata ne jotenkin, ettei puu olisi multaa vasten. Myös tuo sorasäkki pitäisi vielä tyhjentää ja levittää loput sorat tasaisesti pihaan. Toki etupihalla on vielä kasa lautaa aaltopellin palojen alla ym rakennustavaraa pitkin pihaa, mutta jos nyt vaikka ensi kesäksi saisi sen kasvihuoneen, niin nekin kasat saisi pois.

Syksyn satoa

Näitä jättikurpitsoja tuli tosiaan kaksi, joista toisen annoin jo pois. Toisesta ajattelin tehdä itse jotakin. Tutkiskelin hetken reseptejä,...