torstai 27. heinäkuuta 2017

Yhteisötöitä

Tajusin tässä yksi päivä, että mikäli haluan tehdä kaikki tarvittavat tunnit yhteisötyötä, niin pitäisi alkaa vauhdilla niitä tekemään. Olen koko kesän vältellyt niiden tekoa, ensin halusin oman palstani hieman siedettävämpään kuntoon ja sitten on ollut töitä/väsymystä/huono keli jne. Nyt alkoi kuitenkin olla jo pakko mennä töihin, joten menin siis tiistaina klo 17 tuvalle odottamaan töiden jakoa, vaikka pitikin lähteä vielä yhdeksäksi töihin yövuoroon. Tehtäväksi annettiin poistaa rikkaruohoja hiekka-alueelta tuvan pihapiiristä ja minulle annettiin työkalu, jollaista en ollut ennen käyttänytkään. Sillä kuitenkin "kaavittiin" rikkakasveja pois ja lopuksi keräsimme isoimmat kasvit pois hiekan seasta. Kolme tuntia meni loppujen lopuksi aika nopeasti, vaikka kyllä selkä huusi hoosiannaa tuon kykkimsien jälkeen. Ehdin vielä hyvin töihinkin, koska aloitin toisen viljelijän kanssa homman ennen viittä, niin lopetimmekin sitten ajoissa. 6 tuntia jäi vielä tehtäväksi, mutta enköhän tässä elokuun aikana kahtena tiistaina kerkiä niitä tekemään.

Tuon työkalun käyttötarkoituksen selvittyä aloin seuraavana päivänä perkaamaan omaakin tien reunaani rikkakasveista. Tämäkin työkalu tuli minulle siis mökkikaupan mukana, mutta en koskaan aiemmin ollut tajunnut mitä sillä edes tehdään. Otin hienon kuvankin siitä, eihän tässä edes näy millainen se oikeastaan on 😃 Toisen puolen tiestä ehdin jo tekemään keskiviikkona, mutta toinen pätkä odottaa vielä siistimistä.


Aina oppii jotakin uutta, ehkä vielä joku päivä keksin mitä atraimellakin tehdään siirtolapuutarhassa😉

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Lauantai

Kotkan Meripäivistä ja perheen naisten Punkaharjun reissusta on nyt selvitty, jospa aikaa jäisi taas hieman enemmän mökillä oloon. Torstaina ennen iltavuoroa kävin nopeasti leikkaamassa nurmikot ja vähän siistimässä aina vain lisää leviävää tatarta. Pionit ovat nyt jo kaikki kukkineet, mutta otin vielä muutamia kuvia niistä ennen kukinnan loppumista.

Tässä nipussa on nyt kaikki kolme erilaista pioniani. Elämäni ensimmäisessä kommentissa (kiitos siitä 😄) Puutarhurin majan  Minna arveli tummanpunaisen olevan lajiltaan Karl Rosenfield ja vaaleimman Sarah Bernhardt ja pikaisen googlettelun jälkeen ne näyttävät kyllä samoilta.Sitten on vielä tuo kolmas, hieman tummemman vaaleanpunainen pioni, joita kukki vain muutama.



Töihin vein vielä tällaisen kimpun, mihin laitoin viimeiset hyvännäköiset pionini muiden sekalaisten kukkien kanssa. Nämäkin pionit olivat kyllä jo hieman yliaikaisia, eivät nimittäin kestäneet maljakossa kuin pari päivää. 


Tänään kävin vielä töiden jälkeen mökillä. Tarkoitukseni oli maalata ikkunoiden pieliä vähän tarkemmin, mutta sitten laiskotti niin paljon että lähinnä makasin kirjan kanssa auringossa grillaten samalla pari makkaraa. Ja ihan hyvä niin, koska yhtäkkiä alkoikin satamaan vettä, vaikka koko päivän on näyttänyt niin aurinkoiselta. Noh, sain sentään kylvettyä ennen sadetta hieman paikkanurmikkoa pariin kohtaan. 

Omenoita näyttää tulevan paljon. Olisi pitänyt keväällä leikata omenapuita vielä rohkeammin, nyt jo tämäkin oksa roikkuu niin ettei alta pysty kävelemään. Ensi keväänä sitten. 


Marjoja on myös tulossa runsaasti. Lintuja näkyy paljon puskissa hyppivän, mutta eiköhän niitä minullekin vielä riitä aivan tarpeeksi.





Mustaa viinimarjaakin näyttää tulevan ihan hyvin, vaikka puutarhalla kerrottiin olevan jotain tuholaista, joka verottaa niiden satoa. Keväällä olisi pitänyt niitäkin nyppiä pois, mutta koska en edes tiennyt koko asiasta mitään, niin enpä ole nyppinyt. Ihan hyvinpä marjoja silti näyttää tulevan 😁

Pinaattia olen kerännyt kasvimaalta nyt jo hieman pakastimeenkin ja kylvin vielä uuden satsinkin. En tiedä kerkiävätkö ne enää tulemaan, mutta kokeillaan nyt sitäkin. Kylvin keväällä myös samettiruusun siemeniä, ja tällaisia kaunokaisia niistä nyt on tullut. Melko vaatimattomia, mutta tunnistaa samettiruusuksi.


torstai 13. heinäkuuta 2017

Kukkia kukkia!

Puutarha on suorastaan räjähtänyt kukoistukseen! Pionit ovat täydessä kukassa ja kaikki näyttää muutenkin rehottavan. Polkukin on kasvanut melkein umpeen.


Kasvimaa näyttää nyt tältä. Pinaattia olen ottanut jo kahteen kertaan, ensin tein pinaattilättyjä ja nyt toisella kertaa tein pinaattikeittoa elämäni ensimmäistä kertaa. Tuli hyvää, aivan kuin kaupan soppaa olisi ollut ja oli tosi helppoa tehdä! täytyy tehdä jatkossakin. 



Pioneja on kolmea eri pinkin sävyä. Voisi vielä selvittää noille kaikille nimet. 


Nämä kuvat on otettu tiistaina. Nyt sade on jo piiskannut melkein kaikki kumoon, vaikka yritin niitä tukea parhaani mukaan. Ensi vuonna täytyy kehitellä paljon korkeammat tuet. Olen vienyt pioneja töihin, mummulle, kotiin ja antanut kavereille, kiva että ne ilahduttavat siten niin monia.


Tämä kyllä harmittaa, kalliokielon lehdet ovat täynnä valkoisia toukkia 👎 Kaveri selvitti pikaisesti että ne ovat kalliokielopistiäisen toukkia. Ne olisi pitänyt nyppiä pois heti kun niitä alkoi ilmestyä, nyt kieloissa ei ole lehtiä enää ollenkaan. Tämäkin kuva oli otettu keskiviikkona, nyt lehdistä ei ole jäljellä tuotakaan vähää. Onneksi niistä ei ole muuta haittaa kuin että syövät kalliokielot. Veikkaan että niitä on ollut aikaisempinakin kesinä eikä kukaan ole ollut niitä nyppimässä,  ja silti kielot vain kasvavat aina uudelleen.

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Pientä edistystä

Paavon toinen työmaa alkoi olla siinä kunnossa, että hän ehti käymään vähän mökilläkin hommissa. Hän oli jatkanut piipun muurausta sen verran, mitä mökillä olleilla muutamalla laastisäkillä oli pystynyt.



Itse tosiaan maalasin tällä viikolla yksi päivä sisäseiniä tapettipohjamaalilla. Nyt on maalattu riittävän peittävästi hieman yli puolet tapetoitavista sisäseinistä. Maalia on mennyt kaksi 3 litran purkkia, joten ainakin yksi pitää käydä vielä ostamassa.


Ostin lattiamaalinkin jo valmiiksi lomani aikana, ja oli pakko päästä kokeilemaan sitä. Ostin liuotinohenteista Betoluxia. Myyjä sanoi, että liuotinohenteinen kestää paremmin kulutusta, mutta Paavo sanoi sitten myöhemmin että vesiohenteista olisi pitänyt ostaa. Noh, tällä mennään, ei tämä kuulemma eroa vesiohenteisesta juuri muuten kuin hajun perusteella. Tuuletusta siis riittävästi, kun maalaa. Valitsin sävyn myyjän kanssa valitsemaani tapettiin sopivaksi. Halusin jonkin vaalean, hieman rusehtavan värin. 

Tällainen siitä sitten tulee!


Maalasin portaat nyt siis ensimmäisenä, niitä ei nyt juuri käytetä, niin maali saa ainakin kuivua rauhassa. Ensimmäinen kerros piti ohentaa, joten maali on vielä hieman läpikuultavaa. Minusta näyttää kivalta, en malta odottaa että alettaisiin pistämään tapettiakin seiniin!

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Avoimet puutarhat 2.7.



Nyt on kulunut jo viikko avoimien puutarhojen päivästä. Lomani loppui tuohon sunnuntaihin ja en ole töiden jälkeen oikein jaksanut kirjoitella. Enkä kyllä nyt ole mökilläkään paljon käynyt, sen verran että maalasin sisäseiniä lisää, leikkasin nurmikon ja sen sellaista pientä. Ja olen muuten käynyt kyttäämässä joko pionit ovat auenneet, ja nyt ne ovat! Olen vienyt niitä jo töihinkin kahteen eri ryhmäkotiin, mummulle ja kotiin maljakkoon. Silti niitä vielä riittää ja toivottavasti aivan kaikki eivät vielä aukeisi, niin niitä saisi ihastella pitkään.
Nämä vein mummulle. Nuo vaaleanpunaiset ovat jättikokoisia!


Nämä olivat ensimmäiset auenneet pionit ja vein ne töihin vuoden 1953 sanomalehden sisässä. En löytänyt mökiltä mitään muutakaan paperia, mutta ihan hauska, tämä lehti tuli luettua töissä asukkaiden kanssa tarkasti.

Nyt kuitenkin niihin avoimiin puutarhoihin. Ennen sitä koitin saada palstaa mahdollisimman siistiksi ja leikkasin pensasaidankin. Sen korkeudesta tuli tosiaan valitusta palstatarkastuksessa. niin päätin saman tien ryhtyä toimeen. Vajasta löytyi vanhan omistajan jättämä pensastrimmeri, joka lähtikin käyntiin heti ensimmäisellä yrittämällä. Olen kerran aiemmin käyttänyt sellaista kauan sitten, joten lähdin vaan kokeilemalla liikenteeseen. 



En tainnut siinä innostuksessani taaskaan ottaa kuvia aidasta ennen kuin koskin siihen. Tässä kuitenkin nyt joku kuva tähän väliin. Aluksi karsin aidasta paljon kuivia oksia. Luulin jo että koko aita on kohta matalana, kun ne eivät tuntuneet loppuvan ollenkaan. Osa oksista oli kuivia myös sen takia, että ne oli leikattu alhaalta poikki jo joskus varmaankin vuosia sitten. En ymmärrä kyllä yhtään mikä järki on ollut leikata oksat poikki, mutta sitten jättää oksat kuitenkin ottamatta pois tuolta aidan seasta😩



Aita siistiytyi karsimisen ja leikkauksen jälkeen kuitenkin ihan kiitettävästi. En kyllä tiedä meneekö se vieläkään 150cm rajan alapuolelle, mutta en taida uskaltaa leikata vanhojen leikkauspintojen alapuolelta. En ole mikään pensasaitaexpertti, mutta luulen että se menisi sitten vain entistä rumemmaksi. 

Pakko sanoa, että voisin melkein sanoa vihaavani orapihlajaa! Piikkejä oli joka paikassa, ne menivät kaikista vaatteista, hanskoista ja jopa kengänpohjista läpi ja olin ihan naarmuilla tuon urakan jälkeen. Kaiken lisäksi oksasilppurini ei meinannut pilkkoa sitä ollenkaan, käytin varmaan toista tuntia että sain runnottua ne silppurin läpi. Vähän väliä terä meni tukkoon ja koko kone piti avata ja irrottaa jumiutuneet oksat terien välistä. Varmasti piikit menevät myös auton renkaista läpi, niin syynäsin vielä tien tarkkaan piikkien varalta. Leikkasin kyllä tien puolelta aidan niin, että oksat jäivät pressun päälle, mutta ei kai tässä asiassa voi olla liian varma. 

Siistin samana päivänä myös loppujen marjapensaiden aluset. Halusin antaa lemmikkien kasvaa niiden alla alkukesän, mutta nyt kun ne olivat kukkineet niin revin rikkaruohot ja samalla myös lemmikit irti ja laitoin tilalle oksasilppua.

Ennen..

...ja jälkeen.

Noiden marjapuskien alle on muodostunut pienet kumpareet jokaisen alle erikseen. Näyttää hassulta, mutta en ehkä lähtisi lapioimaan niiden juuria muuallekaan. 

Siistin myös huussin seinustaa. En ottanut siitä kuvaa aiemmin, mutta se oli aluksi täynnä palstalla olleita puutarhavälineitä. Kaikenlaisia kummallisia nurmikon ilmastointilaitteita, kuokkia, lapioita ja kaiken huippuna myös atrain (?!?), jotka seisoivat tuossa aivan turhaan. Työnsin ne vajan takana olevaan "hienoon" työkalujensäilytyspaikkaan ja tämä seinusta siistiytyi jo sillä. 

Hienosti näkyy pyörän varjo... 


Otin lisäksi vielä nuo rikkaruohot pois ja siirsin ylimääräiset laatat tuohon. Sain viime viikolla tuotua Hämeenkyröstä isän noin 30 vuotta sitten pihakäyttöön tekemän pirttikaluston pihalle niin tuota laatoista ja lankusta tehtyä "penkkiä" ei tarvittu enää pihan puolella. Nyt sen päällä saavat olla bataatit ja lehtikaalit. En muuten aio laittaa bataatteja maahan ollenkaan, nostan ne sitten vain purkkeineen sisälle kun kelit alkavat viilenemään. 


Nyt vihdoin sitten itse siihen puutarhapäivään. Olin itse edellisen päivän Provinssirockissa Seinäjoella ja lähdin heti aamulla teltasta kömmittyäni junalla kohti Tamperetta. Siskoni oli huolehtinut kahvilamme leipomisista, annoin suosiolla hänen hoitaa kaiken, hän on siinä niin paljon parempi 😜 Hän oli leiponut koko edellisen päivän kahvilaamme erilaisia kakkuja ja herännyt  vielä aamulla aikaisin leipomaan pullia. Äiti tuli myös paikalle, hän mm. lainasi kokoelmastaan Arabian kupit ja lasilautaset ja hoiti muita käytännön asioita. Toinen siskonikin oli mukana auttamassa ja Paavo oli osan päivässä selostamassa remonttiasioista niistä kiinnostuneille. 

Meillä oli myös pieni kirpputori kahvilan lisäksi ja olin tehnyt valokuva-albumin mökkiremontin vaiheista.





Harmillisen vähän tajusin ottaa kuvia tuosta päivästä. Ihmisiä riitti ja monet olivat kiinnostuneet kyselemään mökkimme remontista ja juomaan kahvit.  Pullat tekivät eniten kauppaansa, ensi vuonna riittää varmaan että teemme pelkkiä pullia ja jotakin suolaista.

Näin paljon väkeä oli parhaimmillaan!

Ehdin itsekin nopeasti käymään katsomassa muutamaa toista avointa puutarhaa ja kurkistin myös yhteen mökkiinkin. Hurjaa miten erilainen sekin oli sisältä, vaikka ulkoa näytti aivan samalta kuin minunkin. Siellä oli kuistin ja huoneen välinen seinä purettu ja sisäkatto oli auki ylös asti, sivussa oli vain pieni parvi. Yhdellä palstalla oli myynnissä kansallispuku ja koska kaverini keräilee tanhuseurailleen kansallispukuja esiintymisasuiksi, kysäisin puvun hintaa. Olin lentää selälleni kun kuulin tämän täydellisen Antrean puvun hinnan: 50 euroa! Koitin soittaa kaverilleni, mutta hän ei vastannut niin päätin ottaa pienen riskin ja ostaa puvun kysymättä ensin häneltä. Jotenkin arvasin, että tuohon hintaan hän ostaa sen riemusta kiljuen! Ja näin siinä sitten kävikin. Palstan omistajarouva oli tehnyt puvun itse kansalaisopiston kurssilla joskus 80-luvulla ja käyttänyt sitä vain kaksi kertaa, joten puku oli kuin uusi. Oli pakko pukea puku päälleni ja mennä näyttämään sitä vielä hänelle. Hän oli iloinen kun puku pääsee hyvään kotiin ja käyttöön. Herätti hieman muuten hilpeyttä siirtolapuutarhalla kun ajelin Paavon vanhalla Jopolla kansallispuku päälläni ympäriinsä!


En muuten ole varmaan koskaan jutellut tuntemattomille noin paljon kuin tuona päivänä! Ensi vuonna tosiaan uudestaan puutarha auki ja kahvila pystyyn! Edeltävän yön tosin voisi nukkua mielummin kotona...



Syksyn satoa

Näitä jättikurpitsoja tuli tosiaan kaksi, joista toisen annoin jo pois. Toisesta ajattelin tehdä itse jotakin. Tutkiskelin hetken reseptejä,...