Tarina kasvihuoneen synnystä

Olen Paavolle marmattanut kasvihuoneesta jo monta vuotta, eikä sitä tänäkään vuonna ehditä rakentamaan. Ehkä sen takia hän antoi minulle synttärilahjaksi minikasvihuoneen, että marmatus hetkeksi kaikkoaisi. Olin tästä iloinen. Paitsi kuulemma minun pitäisi se itse koota. Mutta eihän siinä mitään, olenhan kätevä emäntä.

Ensin luin epäselviä ohjeita varmaan tunnin ja katselin lähes samannäköisiä metallipalikoita, ennen kuin pääsin alkuun. "Ruuveja ei saa kiinnittää liian kireästi," no helppo homma, jätetäänpän todella löysästi. Sitten piti kiinnittää jo lasit, kun oli kiinnitetty toisiinsa ainoastaan tuo pohjakehikko ja pystyosat. Kovin hontelolta vaikutti, mutta löysästi piti ruuvit olla kiinni. Ei mennyt montaa minuuttia, kun hento tuulenvire sai metallit taipumaan ja  lasit kaatumaan. Riks ja raks, ihme kun vain yksi lasi hajosi. Meinasi itku tulla kun veetutti niin paljon. Googlailin jo lasiliikkeen aukioloaikoja ja pohdin paljonkohan tuommoinenkin tulee maksamaan. Ja juuri hajosi tietenkin tuollainen päätyosa, missä on vinokin tuo yksi sivu.

Onneksi sitten tuli töistä Paavo, joka osaa tehdä mitä vaan. Porukoille oli jäänyt mökin ikkunoiden teosta ylimääräistä lasia ja lasiveitsikin löytyi. Ei mennyt montaa minuuttia kun oli uusi lasi leikattu ja yhdessä saatu kasvihuone kasaan. Vääntynyt runkokin suoristui kun saatiin lasit kiinni Eipä tuota olisi yksin saanut kyllä koottua se kuuluisa Erkkikään, joten ei ihme etten onnistunut. 

Olisin halunnut minikasvihuoneen oikealle kasvihuoneelle suunnitellulle paikalle tuohon sora-alueelle, mutta se piti nyt iskeä täksi kesäksi keskelle nurmikkoa, ettei se hajoa kattoremontin tiimellyksessä. 

Haettiin vielä toinenki lavankaulus, niin tästä tuli hieman korkeampi. Ajattelin tänne myöskin laittaa kastelualtaat ja kasvusäkit. Sitä en kyllä tiedä mitä kasveja tänne mahtuu, koska tomaattinikin alkavat olla jo niin korkeita, että tulee katto vastaan. Ehkä laitan melonia, kasvihuone- ja viidakkokurkkua ja chiliä kokeeksi yhdet kutakin ja jos vielä mahtuu niin tomaattia ja chiliä. Jotkut tykisysteemit niille pitää vielä keksiä. 

Ostin tähän myös pohjakankaan ja kattolasit ovat toki myöskin. Kai tässä pikkuhiljaa pitäisi ne kastelualtaat saada askarreltua, niin saa taimet tänne siirrettyä. Melko hontelohan tuo kasvihuone on, mutta toivotaan että nyt pysyisi kasassa. Ehkä tällä tarinalla on alun draaman jälkeen kuitenkin onnellinen loppu. 

Toukokuun puoliväliä

Onkin kulunut taas monta kuukautta, kun kirjoittelin edellisellä kerralla. Eikä  mökillä kyllä varsinaisesti ole mitään tapahtunutkaan, tavallisia keväthommia vain. Aika menee nyt niin nopeasti, tuntuu ettei ehdi oikein kuin töissä käydä. Viime viikolla oli jo muutaman päivän helle, silloin ehdin leikkaamaan ensimmäisen kerran nurmikon ja grillailimme mökillä kavereiden kanssa. Nyt kuitenkin on taas viileää ja on satanut monta päivää. 

Kasvimaalaatikot olen möyhinyt ja lisännyt hevosenkakkaa, niihin pitäisi tehdä kokonaan uudet laudoitukset vanhojen, osin jo lahonneiden ympärille. Olen tehnyt ne ihan vain raakalaudasta ja nyt kun olisi niiden viides kesä edessä, niin ne alkavat olla tiensä päässä. Vaihtoehto olisi että siirtäisi kaiken mullan pois ja tekisi uudet laatikot, mutta taidan vain jättää vanhat laudat sisälle ja tehdä uudet ympärille. Tai jos en saa tuotakaan aikaiseksi, niin annan olla. Ehkä ne vielä tämän kesän pysyvät kasassa ja miettii sitten ensi keväänä uudelleen. Perunat jo laitoinkin maahan viime viikon helteiden aikaan, samoin  kehäkukat, malopit ja muut kesäkukat takapihan kukkapenkkiin. Muut siement odottavat vielä maahan pääsyä. 

Kotona esikasvatukset ovat olleet hyvässä vauhdissa jo huhtikuun alusta alkaen. Olen kasvattanut tomaattia, chiliä, basilikaa, viidakkokurkkua, vesimelonia, kasvihuonekurkkua, kahta eri lajia maissia, kesä- ja jättikurpitsaa, auringonkukkaa, tuoksuhernettä, ruusupapua, hämähäkkikukkaa, hieman lehtikaalia, kukkakaalia ja pinaattia ja mitähän vielä. Olen koittanut hieman hillitä, ettei samaa lajia olisi hirvittävää määrää, mutta chiliäkin taitaa nyt olla 8 taimea, samoin tomaattia. 

Tässä nyt vain jokin vanha kuva tomaateistani. Nyt ne ovat jo sellaisia puolimetrisiä hujoppeja. Muutaman veinkin jo mökin kuistille isompiin purkkeihin, muut seilaavat vielä kotona sisältä ulos karaistumaan ja takaisin sisälle. Lienee tuo karaiseminenkin melko turhaa, ihan hyvin nekin taimet näkyvät mökillä voivan, vaikka olen ne sinne viileälle kuistille vain jättänyt.

Viime vuonna minulla oli taimia olohuoneen lisäksi taloyhtiön pyykkihuoneessa, mutta se ei oikein ollut hyvä paikka, kun ikkuna on itään päin. Tänä vuonna keksin, että pyörävaraston ikkuna olisi etelään päin ja siihen ikkunalaudallehan saa hyvin mahtumaan noita muoviastioita, missä pidän taimipurkkeja. Ja siellähän kaikki ovatkin kasvaneet hyvin!

Olen kasvattanut aiempina vuosina onnistuneesti tomaattia, chiliä ja kasvihuonekurkkua Biolanin kasvusäkeissä ja aion jatkaa sitä nytkin. Minulla on ollut yksi Biolanin kasteluallaskin, mikä on myöskin tosi kätevä. Riittää että vettä lisää noin kerran viikossa. Altaat ovat kuitenkin melko arvokkaita, joten ajattelin tänä vuonna kokeilla niiten askertelua itse. Ainakin Puutarhurin maja n sivuilla on  hyvät ohjeet tällaiseen. Aion hieman muunnella vielä tätä, mutta jos homma onnistuu niin kirjoitan siitä vielä erikseen. Olen kovin huono lannoittamaan, siksi nuo kasvusäkit ovat olleet niin kätevät. Tänä vuonna aion kuitenkin perehtyä enemmän lannoittamiseen muutenkin, niin että saisin hyvän sadon myös ihan ruukuistakin. Bokashoinnin olen taas keväällä aloittanut uudelleen ja olen saanut siitä tulemaan hyväntuoksuista bokapisua, niin sillä nyt ainakin lannoitan. Lisäksi ostin  jotakin lannoitetikkuja ja hevosenkakkaakin on saavillinen. Haettiin sitä äidille koko peräkärryllinen ja otin vähän itsellenikin. Jospa näillä aineksilla saisi satoa aikaiseksi. 

Luin jostain, että tämän kerrotun valkovuokon nimi olisi tyllivalkovuokko. Kuvaava, kaunis nimi.

Kuvitukseksi laitoin tähän taimien lisäksi kuvia toukokuun puolivälin kukkijoista. Paljon on jo kukkia ja lisää tulossa kokoajan, myös niitä ei toivottuja. Olen ottanut  jo alkukeväästä projektiksi vuorikaunokkien ja loppujen tatarien hävityksen. Tuntuu melko toivottomalta, vuorikaunokin alkuja puskee kokoajan mitä ihmeellisimmistä paikoista. Tatarta nyt sentään on vain tietyissä paikoissa, mutta kokonaan eroonpäsy tuntuu hankalalta.

Näin isolta alalta olen viime syksynä kaivanut pois tatarta ja tänä vuonna homma jatkuu. Paksuimmat juuret joita löysin olivat edelleen käsivarren paksuisia (ainakin minun ohuen käteni paksuisia) ja vein niitä jälleen kuorman kaatopaikalle. Joka viikko saa kuitenkin vielä nyppiä ja kaivella uusia alkuja pois. Ajattelin tähän tosiaan laittaa hevosenkakkaa, johon kasvamaan kurpitsaa. Jos ne kasvavat yhtä hyvin kuin viime vuonna, niin niiden pitäisi tehokkaasti peittää myös tatarta alleen.

 

Sain viime kesänä isotädiltä suuren määrän erilaisia kukkia, myös nämä esikot on sieltä. Kaksi tällaista isoa, fuksianpunaista tupsaletta on jo takapihalla. Toin nyt tänä keväänä samaan penkkiin lisää esikkoa siskon pihasta. Siinä oli keltaista ja kahta eri sävyistä punaista. Toivottavasti ovat ensi keväänä jo isoja tupsaleita nekin. Jos olisin järkevä niin ajattelisin varmaan sopivatko kukkien värit yhteen, mutta isken vain mitä sattuu minnekin 😁

Lopetan nyt tämän kirjoituksen tähän, rönsyilee jo vähän suuntaan jos toiseenkin. Koitan jatkaa joku toinen päivä, hieman aiemmin kuin usein kuukausien päästä. Tässä kun vihdoin sain taas kuvat puhelimesta koneelle, niin tulee vaikka mitä juttuaiheita mieleen.