keskiviikko 22. syyskuuta 2021

Kuvia kesältä

Loppuun vielä satunnaisia kuvia kesältä

Kirpparilta löytyi juuri passeli seinähylly mökille.

Ensi kesäksi pitää kyllä hankkia uusi ruohonleikkuri. Tämä kyllä toimii joten kuten, mutta vaikka miten ruohoa jynssää edes takaisin, jää nurmikolle pitkiä tupsaleita. Lisäksi perässä vedettävä sähköjohto on hankala. Tämä kuva taitaa olla kesän ensimmäisestä ruohonleikkuusta.





Kompostien taakse laitoin ns. näkösuojaksi raudoitusverkon palat, joihin laitoin kasvamaan ruusupapua ja tuoksuhernettä. Auringonkukkaa tuli vielä näiden eteen. 




Sireeniaika.

Pensasaita on kasvanut jo huimasti kahden vuoden takaisesta alasleikkauksesta. Alkukesän aikana en raaski leikata sen juurella kasvavia lemmikeitä ym. pieniä kukkia, niin hyvä kun sen edes erotti tuolta keskeltä.

Tässä pensasaita esiin kaivettuna.

Pioniaka oli taas kesän upeinta aikaa. 

Kaverin polttareissa itse puhaltamani maljakko. 

Siirtolapuutarhalle on tullut uusia kylttejä.



Tänäkin vuonna harjoittelin idyllistä mehunkeittoa puuhellalla. 



Kompostien naamiointi onnistui lopulta varsin hyvin, eipä niitä tuolta alta juuri näe...

maanantai 20. syyskuuta 2021

Muuta satoa

 Kasvihuonetta enemmän satoa taisi tulla kyllä ihan muista paikoista palstalta. Kuistin molemmilla seinustoilla oli taas tosiaan kastelualtaat, joista toisen päällä oli kasvusäkki ja toisessa vain multaa ja hevosenkakkaa. Tuossa seinustalla tuntuu viihtyvän kyllä kaikki, myös tänä vuonna ensimmäistä kertaa kokeilemani meloni. 


Melonia tuli kuvattua lähes päivittäin, kasvu oli niin huimaa että joka päivä huomasi eron eilisestä.





Odotukset melonin syömisestä eivät olleet kuitenkaan korkealla, eihän tuosta oikein ulkoapäin osannut sanoa miltä sisällä voisi näyttää. Päätin kerätä sen talteen kun kasvua ei ollut tapahtunut enää pitkään aikaan ja olin koputellut kuorta netistä lukemieni ohjeiden mukaan. Painoa melonilla oli 1,3kg ja se oli sisältä täydellinen! Erona kaupan meloneihin oli suuremmat siemenet, makeampi maku ja pehmeämpi hedelmäliha. Oikein hyvää kuitenkin siis, näitä pitää kasvattaa ensi vuonnakin ja laittaa myös äitin potageriin ja siskon kasvihuoneeseen. 


Kurkkuja tuli valtava määrä kuin yllättäen. Nämäkin vähän ilmeisesti ylikypsät yksilöt löytyivät vähän sattumalta piiloistaan, kun puskia kunnolla tutki. Säilöntään ne kuitenkin päätyivät, taisin itse säilöä nelisen kiloa ja nämä menivät siskolle säilöttäväksi. 




Kurpitsaa laitoin myös kahteen eri paikkaan palstalla. Toinen paikka on sama kuin viime vuonna, vanha kompostikasa palstan takanurkassa. Nyt laitoin kurpitsaa tosiaan myös kohtaan, jossa aiempina vuosina on kasvanut tatarta, jota olen koittanut hävittää. 


Näin pieniä ja heiveröisiä taimet olivat alkukesästä. Kurpitsaa oli siis neljää lajia; koriste-, jätti-, kesä- ja myskikurpitsaa. Myskikurpitsoista ei tullut kyllä mitään, mutta muuten kaikki menestyivät ja tuottivat satoa.


Pian lehdet olivat jo näin suuret.



Näitä jättikurpitsoja kasvoi kaikkiaan viisi. Ne ovat kyllä vieläkin maassa, täytyy lähipäivinä kerätä ne talteen ja keksiä mitä niille oikein tekee. Tässä kuvassa ollaan vielä kasvuvaiheessa, nyt kaksi suurinta on jo varmasti isompia kuin se viime kesän 16kg kurpitsa. Kuvasta myös näkee, että kyllä tatar vielä yrittää väleistä päästä puskemaan... 


Tämän kesän muita uutuuskokeiluja olivat viidakkokurkku ja herkkuhyppykurkku. Molemmat olivat ihan hauskoja tuttavuuksia ja aion laittaa niitä varmasti ensi kesänäkin. Viidakkokurkkuja tuli sen verran, että niitä ohimennen saattoi muutaman napsia ja se oli kyllä ihan riittävästi. Kurkut olivat viinirypäleen kokoisia, napakoita ja maistuivat melko tavalliselta kurkulta. 


Herkkuhyppykurkku oli hauskan näköinen, mutta kurkut eivät varsinaisesti olleet kovin herkullisia. Maku oli herneen ja kurkun välimaastosta ja kuori oli aika sitkeä ja sisus pehmeä. Se kasvoi todella suureksi, laitoin sen paremman paikan puutteessa kiipeämään omenapuuta vasten, ja lopulta kurkut olivat puun latvan tasalla monen metrin korkeudella. Noh, sinne ne saivat jäädäkin. 


Lavoissa kasvoi perunaa (sen verran että sai muutaman kerran maistella uusia perunoita), maissia, pinaattia, punajuurta, porkkanaa, lehtikaalia, hernettä, salaattia ja mangoldia. Pinaattia, lehtikaalia ja salaattia tulee laitettua aina liikaa, vähempikin riittäisi. Lisäksi laitoin yhteen lavaan auringonkukan taimia, mikä oli virhe. Ne kasvoivat niin suuriksi, että mikään muu ei oikein lavassa tahtonut kasvaa kunnolla. Ensi kesänä auringonkukat siis muualle. Niitä ei viitsisi kyllä ihan tien viereenkään laittaa, viime vuonna joku oli koittanut kerätä niitä itselleen, mutta eivät ne ilman työkalua katkea, niin ne oli sitten taitettuina jätetty paikoilleen kuolemaan. 

Maissit olivat näin pieniä alkukesästä.

Tässä maissit ja perunat vähän myöhemmin. 

Maissia kasvoi taas sen verran, että sai muutaman kerran niitä syödä. Tällä kertaa lajikkeena oli sokerimaissia, mikä oli kyllä paremman makuista kuin viime vuotinen lajike. Pussin tekstin mukaan se oli kauniin punertavaa ja kuitenkin syötävää, mutta melko pahvilta se kuitenkin maistui. 



Loppuun vielä meidän hieman venähtämään päässeet kesäkurpitsat. 






maanantai 6. syyskuuta 2021

Potager-projekti

Tämä postaus ei liity nyt varsinaisesti mitenkään siirtolapuutarhaan, mutta haluan tehdä tämän joka tapauksessa. Kasvien kasvatukseen tämä kuitenkin liittyy.

 Keväällä tuli taas kasvateltua taimia vähän turhan paljon, samoin siskolla. Pohdimme mihin ne kaikki saisi maahan ja saimme ajatuksen laajentaa viljelyksiä vanhempiemme luokse. Maaseudulla tilaa riittäisi, pitäisi vain keksiä jokin sopiva kohta pihasta. Äiti keksi, että vanhan sulkapallokentän voisi muuttaa kasvimaaksi. Se olikin hyvä idea, paikka on tasainen ja siihen paistaa aurinko koko päivän aamua lukuun ottamatta. Äiti lupasi hoitaa kastelun, jos me hoidamme muun. 

Lähtötilanne oli tämä. Sulkapallokentän pinta on aikoinaan ollut kivituhkaa, mutta se on jo vuosia sitten kasvanut umpeen ruohoa.


Ruohot haluttiin pois, mutta lapiolla se olisi ollut liian valtava urakka. Päätimme vetää sen puutarhajyrsimellä ja kerätä sitten irtonaiset ruohotuppaat pois. 


Jyrsijä ei lähtenyt käyntiin, isän piti vain pikaisesti vähän huoltaa sitä.


Parin viikon ja parin varaosan jälkeen saatiin kuin saatiinkin jyrsin lopulta käyntiin ja projekti alkamaan.


Potageria varten tilattiin kuorma-autollinen multaa, josta tässä puolet. Lisäksi haettiin peräkärryllinen hevosen lantaa.


Yhteen lavaan meni muistaakseni 8 kottikärryllistä multaa ja yksi hevosen lantaa. Porukalla homma hoitui nopeasti.



Veli sai lavankaulukset työpaikaltaan. Niihin laitettiin pohjalle suodatinkangas ja reunoille patolevyä. Lavankauluksia olisi mahtunut enemmänkin, mutta tämän verran niitä nyt vain oli. Ehkä  niitä voisi laittaa vielä lisää ensi keväänä, haluja laajentamiseen kyllä olisi.


Istutimme laatikoihin  tomaattia, chiliä, maissia, hernettä, yrttejä, salaattia, porkkanaa, kurkkua, kurpitsaa, tuoksuhernettä, ruusupapua ja kehäkukkaa. Varmaan vielä muutakin, mutta nyt mieleen tulee ainakin nuo.



Loppukesästä näytti jo todella rehevälle. Tuntuu että kaikki onnistui hyvin, jopa yli odotusten. 




Hain tännekin rautakaupasta raudoitusverkkoa, josta tehtiin köynnöstukia. Tässä kaaressa kiipeilevät ruusupapu, kasvihuonekurkku ja herkkuhyppykurkku. Laatikossa on myös samettiruusua. Koko verkko ei tahdo alta edes erottua.


Tässä laatikossa ainakin salaattia, yrttejä ja jokin kurpitsakin näköjään. Laatikoiden ulkopuolella myös rikkaruohot kukoistavat. 


Jättikurpitsa ei malttanut pysyä sille annetussa laatikossa, vaan valtasi myös paljon alaa. 


Tässä laatikossa maissia ja hernettä sekaisin. Jostain luin, että ne olisivat hyvät kumppanuuskasvit ja ihan hyvin nuo näkyvätkin viihtyvän.


Tässä laatikossa rehottavat tuoksuherne, suvikakka ja ja tuolla jossain niiden välissä pitäisi olla porkkanaakin. 

Kurkkuja tuli täältäkin valtavat määrät ja ne olivat myös valtavan kokoisia. Osa kurkuista oli myös ihan ihmeellisen muotoisia, yksikin oli ihan U:n muotoinen.




Äiti oli ostanut myös muutaman kasvusäkin ja hyvin tuli satoa niistäkin, vaikka ei ollut kastelualtaita.



Tomaatteja oli kahdessa lavassa, mutta niistä en viitsinyt ottaa edes kuvia. Potagerin huolenpitosopimuksessa ei ollut mainintaa tomaattien varkaiden nyppimisestä, joten tomaateista kasvoivat ihan valtavat puskat 😂 Raakileitakin niissä kyllä on, mutta enimmäkseen ovat tainneet keskittyä vain varsien kasvatukseen.
 

Kaiken kaikkiaan potageri oli jo varsin onnistunut projekti tältä ensimmäiseltä kesältään, mutta ensi kesäksi voisi valita ainakin eri lajeja tomaatteja. Melonia pitää kokeilla myöskin täällä, nyt minulla kasvoi niistä vain kolme taimea ja pidin ne kaikki itse mökillä. Kurpitsaa sen sijaan  voisi olla vähän vähemmän, nyt sitä oli neljää eri lajia (jätti-, kesä-, koriste- ja myskikurpitsaa). Köynnöstukia täytyy myös keksiä lisää ja noita nykyisiä harjateräksisiä muokata niin, ettei tarvitse pelätä silmänsä puhkaisemista kun kyykistyy kasvien puoleen. 






torstai 2. syyskuuta 2021

Kasvihuoneen satoa

Taas on mennyt tovi kun olen viimeksi kirjoitellut. Instagramiin olen kyllä laittanut kuvia lähes päivittäin, mutta josko nyt vaihteeksi kirjoittaisi vähän tännekin. Koitan tässä nyt tehdä jonkinlaisen koosteen kesän viljelyksistä, myöhemmin kirjoittelen sitten remonteista.


Jatkan ensin nyt viimeisintä kirjoitusta ja kerron lisää kasvihuoneesta. Kasvihuoneeseen mahtui tosiaan kaksi kasvusäkkiä itsetehtyjen kastelualtaiden kanssa ja niiden väliin meni vielä muutama ruukku. Kaikkiaan kasvihuoneeseen tuli taimina kaksi kasvihuonekurkkua, kaksi melonia, kolme chiliä ja 3 tomaattia. Alkukesästä kaikki näytti vielä kovin pieneltä ja mitättömältä

Kasvihuoneen eteläpäätyyn laitoin raudoitusverkkoon ruusupapua ja tuoksuhernettä, josko vähän varjostaisivat pahimmalta paahteelta. Ja paahdettahan tänä kesänä riittikin, oli pitkään 30 asteen helteitä satamatta lainkaan. Kirjoitan tämän nyt muistiin, niin voi sitten joskus näitä selata ja muistella millainen keli oli kesällä 2021. Vähän turhan kuuma jos minulta kysytään, ei oikein jaksanut tehdä pihalla muuta kuin pakolliset jutut. Kastelua sai myös harrastaa, vaikka nuo itse tehdyt altakastelusysteemit toimivatkin oikein hyvin. Riitti että niihin laittoi vettä noin kerran viikossa. 







Kasvihuone kävi kuitenkin pian pieneksi. Kattolasit piti ottaa kokonaan pois ja kyhäsin mummulan vanhoista seipäistä tuollaiset tuet, joihin sain narut kasvien kiipeiltäviksi. 



Loppukesästä alkoi satoakin tulla. Kurkun, tomaatin ja melonin taimia oli kasvihuoneen lisäksi  mökin seinustalla kasvusäkissä ja kastelualtaassa. Kurkkua tuli yhtä hyvin kasvihuoneesta ja mökin seinustalta, mutta meloni tuntui kasvavan paremmin seinustalla. Kasvihuoneeseen tuli kolme pientä melonia, mutta ne eivät kasvaneet koskaan tennispalloa suuremmiksi. Seinustan melonista tuli yksi ihan oikean kokoinenkin hedelmä. En tiedä mistä tämä sitten johtui, koska kastelualtaat ja saman merkkiset kasvusäkit olivat yhtälailla kaikkialla. Ehkä kasvihuone oli vain liian täyteen tupattu ja se häiritsi kasvien kasvua. Muuta selitystä en keksi.


Kurkkusato oli kyllä valtaista tänä kesänä. Nämä menivät siskolle säilöttäviksi, kun sillä hetkellä oli itsellä jotain muuta tekemistä. Itsellekin jäi kyllä kurkkuja säilöttäviksi kuutisen kiloa ja lisäksi tein hölskykurkkujakin varmaan kymmenen kertaa. Tomaatteja on kypsynyt lähinnä yksittäisiä, sen verran että niitä on saanut päivittäin napsia muutaman suuhunsa. Nyt näytti olevan tulossa jo hallaöitäkin, pitänee kerätä raakileet pian talteen. 






 


Siirtolapuutarhamökin kattoremontti

Tänä kesänä teimme mökillä yhden isomman urakan, kattoremontin. Vanha katto ei sinänsä vuotanut, mitä nyt talvella kovalla tuulella tuli hie...