keskiviikko 9. syyskuuta 2020

Syksyn satoa

Näitä jättikurpitsoja tuli tosiaan kaksi, joista toisen annoin jo pois. Toisesta ajattelin tehdä itse jotakin. Tutkiskelin hetken reseptejä, mutta päädyin kuitenkin marmeladiin, jota olen tehnyt joskus aiemminkin. Piirakan ajattelin myös tehdä, mutta lopulta teinkin piirakan vain niin, että heitin valmiiseen piirakkapohjaan valmista marmeladia ja heitin sen uuniin.




Käytin itse kurpitsasta ehkä puolet, sitten alko tuskastuttaa kun se oli niin suuri. Kyselin josko naapurit haluaisivat palan ja kaksi naapuria halusi. Lisäksi yksi kaveri kävi myös hakemassa palan. Kiva kun voi ilahduttaa muita omalla ylituotannolla. 


Marmeladia tuli lopulta neljä litraa, melkoinen satsi siis. Tähän tuli kurpitsan lisäksi sitruunamehua, sitruunan kuorta, sokeria ja voita. Eikai sokerilla ja voilla voi pahaa tullakkaan....



Murotaikinapohja oli ehkä vähän turhan kuiva tähän, mutta lähikaupassa ei ollut muuta enkä jaksanut itse alkaa pohjaa väsäilemään. Tähän tuli päälle vielä kermavaahtoa johon oli sekoitettu kanelia. Hyvää oli!


Kukkakaalisadosta sen sijaan ei ole ylituotantoa... Tällainen pienen pieni kukka näkyi reikäisten lehtien keskellä. Ikinä ennen en ole saanut aikaan edes tällaista, joten kai tässä jotain edistystä on tapahtunut.


Maissia otin tänään kolme tähkää taas kokeeksi irti. Jyvät näyttävät ihan hyvin kehittyneiltä, mutta en tiedä miksi nämä ovat osin tällaisia tummia. 



Tuo yksi tähkä näyttää melko normaalilta keltaiselta, muut ovat enemmän tai vähemmän tummia. Täytynee kysyä joltain viisaammilta uskaltaako näitä edes syödä. Onneksi vielä jäi kypsymään kymmenkunta tähkää.  



sunnuntai 6. syyskuuta 2020

Lisää syksyn satoa

 

Porkkanaa, punajuurta ja perunaakin on tullut mukavasti.


Päätin kokkailla näistä mahdollisimman omavaraisen aterian. Pakastimesta löytyi vielä pala isän ampumaa peuran lihaa, jonka kanssa tein uunijuurekset (perunaa, porkkanaa ja punajuurta) ja salaattia, jossa mökiltä lehtisalaattia, lehtikaalia, pinaattia ja kurkkua. Tomaatit eivät ehtineet tähän ateriaan kypsymään, mutta nyt niitäkin olisi ollut. Viinikin oli Paavon isän tekemää raparperivalkoviiniä. 



Ateriassa ainoastaan oliiviöljy, mausteet ja salaatinkastike olivat kaupasta. Haaveissa olisi jossain kohtaa tosiaan muuttaa maalle ja elää enemmänkin omavaraisesti. Viljelyt pitäisi silloin toteuttaa hieman suuremmassa mittakaavassa ja pitää lisäksi eläimiä. Kanoja nyt ainakin, niistä onkin jo kokemusta. Sellaista rotua mielellään, mikä hautoisi ja sitten voisi syödä myös kukkopoikia munien lisäksi. Metsästämällä voisi saada myös ruokaa, mutta itse en ehkä pystyisi ampumaan, vaikka nylkemisessä avustaminen ym. onnistuukin. Työntekoa olisi myös kiva vähentää.  Jospa nämä haaveet toeutuisivat jossain kohtaa, siihen asti jatketaan siirtolapuutarhailua ja koitetaan saada remontit valmiiksi, myös kotona. 

lauantai 5. syyskuuta 2020

Kurpitsat ja muuta

 Istutin tosiaan keväällä vanhaan kompostikasaan kurpitsaa. Taimia oli kaksi jättikurpitsaa, kaksi kesäkurpitsaa ja kolme koristekurpitsaa. Toinen kesäkurpitsa kuoli heti alkuunsa ja toinenkin jäi kovin pieneksi. Yhden ainoan kurpitsan siitä sain näin syyskuun alulla. Muut kurpitsat sen sijaan villiintyivät oikein kunnolla. Varret kasvoivat melkein silmissä ja ne valtasivat koko palstan kulman. Kompostitkin jäivät ihan niiden ympäröimiksi ja huussiin kulku vaikeutui kun väylä kasvoi melkein umpeen.



Koristekurpitsoita on tullut varmaan kymmenen, harmi knu ovat vaan kaikki saman näköisiä, vähän tylsiä tällaisia vihreitä. Osassa on sentään nyppylöitä pinnalla ja osassa ei. Vein niitä töihin kulhollisen pöytään mummujen ihmeteltäviksi. Yksi veikkasi että ne ovat meloneja ja toiset ihmettelivät kun osalla kurpitsoista on paiserutto.




Jätti kurpitsoista kaksoi kasvi valtavaa kurpitsaa. Pienempiäkin oli tulossa, mutta jostain syystä ne mätänivät ennen aikojaan. Tässä kuvassa vielä pieni jättikurpitsa.


Tässä kuvassa sellaisena kun sen poimin. Painoa vaa'an mukaan 16,1kg. Vein tämän kaverini äidille, hän on kova kokkailemaan ja sanoi että mikäli on ylituotantoa, niin hänelle voi viedä. Hän lupasi palkaksi muutaman purkin pikkelssiä, mikä oli hyvä diili. Itsehän en tiedä mitä noista edes tekisin ja toinen saman kokoinen vielä odottaa maassa. Katselin kyllä että se alkaa tuosta karan juuresta hieman pehmenemään, joten täytyy käydä pian hakemassa se. Olen vaan usein pyörällä liikenteessä, ja sen kanssa tuonti ei ihan onnistu. Pyöräkärryhän toki on, mutta onneksi nyt tällä hetkellä (koputan puuta) on autokin kunnossa!



Kuvista löytyi hauska kuvapari, ensimmäisessä kuvassa mökin "olohuoneen pääty" ostohetkellä, syyskuussa 2016 ja toisessa kuvassa tänä kesänä. 




Olen murehtinut kun tänä kesänä ei olla saatu mökillä mitään aikaan, mutta kun tätä kuvaa katsoo, niin tänä kesänä olen ainakin siirtänyt nuo laatikot tuohon, laittanut kivet tuohon sora-alueen reunalle ja tyhjentänyt viimeisen kuution säkin soraa. Lisäksi sain nyt elokuulla vielä maalattua nuo mökin valkoiset osat uudelleen. Portaat tuli myös tehtyä alkukesästä. Sisältäkin mökki on jo sellaisessa kunnossa, että siellä voi asua. Toki moni asia on vielä keskenkin, mutta siivosin mökin keväällä niin, ettei se näytä enää vain työmaalta. Harmillisen vähän ollaan tänä kesänä öitä oltu mökillä, jotenkin kun koti on kuitenkin melkein vieressä, niin ei sinne tule jäätyä. 


Vanha lipasto muutti mökille keväällä ja tuoksuherneet ovat ihania!





perjantai 4. syyskuuta 2020

Syyskuu

 Kesä hujahti ohi melkein huomaamatta. Olin elokuussa kolme viikoa kesälomalla, mutta jotenkin silloinkin oli niin paljon kaikkea ohjelmaa, etten ehtinyt juuri olla mökilläkään. Yhden yön olin ja sekin niin, että menin sinne illalla vasta kymmenen jälkeen. Aamupäivällä ehdin keräämään marjat menin sitten niitä kotiin keittelemään mehuksi. Yhtenä päivänä sain sentään maalattua mökin valkoisia vuorilautoja, mutta sekin pitäisi tehdä vielä toisen kerran, taitaa mennä taas ensi vuoteen. Oikein hävettää kun yksi yhteisötyötuntikin jäi tekemättä, ajattelin että lomalla ehdin, mutta sitten tulikin jo viesti että viimeinen mahdollisuus tehdä olikin jo tulossa, ja olin silloin juuri toisella puolella Suomea. 

Maissia kokeilin tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Neljä taimea säilyi hengissä esikasvatuksesta maahan asti ja ne neljä ovatkin voineet oikein hyvin. Korkeutta niillä oli heinäkuun lopulla kolmisen metriä.





Tähkiä on tulossa kaikkiaan noin 15 kappaletta, aika huimaa! Tuosta hiusmaisen tupsun ruskistumisesta pitäisi näkyä, että tähkät alkavat olla kypsiä. Yhden jo elokuun lopulla avasinkin ja kyllä se ihan maissilta näytti! Hieman taisi kyllä vielä olla raaka, kun jyvät olivat vihertäviä eikä keltaisia, mutta kyllä minä tämän kuitenkin grillasin (=poltin vahingossa). Söin kuitenkin vähiten palaneet jyvät ja kyllä se ihan maissilta maistuikin. Saa nähdä ehtivätkö muut kypsyä, lievää "hiustupsujen" ruskistumista on kyllä nähtävissä, mutta toivottavasti ehtivät kokonaan kypsiksi asti. 



Ensi vuonna pitää kokeilla ehdottomasti uudelleen, näitä on ollut hauska seurata. Nämä ovat sokerimaissia Hyötykasviyhdistykseltä, kotona kasvaa saavissa eri lajista maissia, mutta niistä ei tullut kyllä yhtään mitään. Kasvoivat pituutta noin metrin, mutta siihen ne jäivät. Ehkä saavi oli liian pieni astia niille. 


Kastelualtaistakin tuli satoa runsain mitoin, ja on tulossa tomaattia ja chiliä vieläkin.
Tässä pienemmässä altaassa kasvaa kasvimaakurkku, chili ja tomaatti. Kurkku ei kasvina ole kauhean isoksi kasvanut, mutta tästä tuli silti neljä kunnon kurkkua!


Olin ihan ihmeissäni tästä sadosta ja joku toinenkin ihmetteli sainko todellakin kasvimaakurkkua kasvatettua ilman kasvihuonetta. Ei itselleni tullut mieleenkään että kasvimaakurkku tarvitsisi ehdottomasti kasvihuoneen, ajattelin vain että jollain nimellä nämä on pitänyt erottaa niistä lyhyemmäksi jäävistä avomaankurkuista 😂 Ilmeisesti kasvimaakurkku on herkempi kuin avomaankurkku, koska kyllä minullekin oikeasti kävi niin, että toinen isompi kurkuntaimi taittui tuulessa  ja kuoli jo alkukesästä. Se kasvoi toisessa kastelualtaassa ja oli jo kooltaan todella suurikin, kunnes yhtäkkiä se olikin kuollut. En keksinyt (eikä kyllä kukaan muukaan) tälle muuta selitystä kuin tuon tuulessa katkeamisen. Olin kyll yrittänyt tukea sitä naruilla, mutta en ilmeisesti tarpeeksi hyvin. Se kurkku ehti muuten painollaan katkaista yhden tomaatintaimenkin ennen kuin kuoli lopullisesti.


Tuo kuollut kurkku oli siis isommassa kastelualtaassa, jonka päällä on kasvusäkki. Kurkun ja tomaatin kuoltua istutin niiden tilalle säkkiin vielä uudet tomaatin taimet, jotka onneksi lähtivät hyvin kasvuun. Satoa on alkanut nyt tulla pikkuhiljaa, muutama tomaatti parin päivän välein. Nämä ovat siis kirsikkatomaattia, lajin nimi on Tiny tim. Sain taimet kaveriltani keväällä. 

Minulla ei ole nyt mitään suoranaista vertailukuvaa, mutta kaikki kasvusäkissä kasvanut on ollut paljon suurempaa, kuin toisessa altaassa kasvaneet. Toisessa altaassa on siis Biolanin sammalmultaa, jossa ilmeisesti ei ollut mitään ravinteita mukana. Tajusin tämän kesäkuulla, kun näki miten paljon suurempana kaikki rehotti kasvusäkissä, jossa ravinteet olivat valmiina. Heitin silloin vähän jälkijunassa mullan sekaan lannoitetta ja kyllä kaikki lähtivät heti paremmin kasvuun. 



Edellisestä kirjoituskerrasta on niin pitkä aika, että juttua tuntuisi nyt riittävän vaikka kuinka! Pitää nyt kuitenkin katkaista ja jatkaa ensi kerralla, joka toivottavasti on ennemmin kuin kuukauden kuluttua... 


maanantai 27. heinäkuuta 2020

Heinäkuu

Onpas taas hujahtanut aikaa viime kirjoituksesta. Kelit ovat olleet vaihtelevia, ensin oli kovat helteet, jolloin en jaksanut tehdä oikein mitään. Sitten taas tuli kylmää ja sateista. Juuri tänään on ihan mukava keli, mutta pian ilmeisesti taas kylmenee. En ole vielä pitänyt omia kesälomiani ja tuntuu ettei mökillä ole mitään ihmeellistä tapahtunut, mutta ehkä jotain pientä kuitenkin. Oma lomani on vasta elokuun loppupuolella, silloin pitäisi ainakin maalata mökin valkoisia osia ja mahdollisesti tehdä kattoremonttiakin.


Olen ollut mökillä muutamia öitä ja nyt siellä on varsin mukavaa nukkuakin. Ostin sohvaan uuden patjan ja saatiin sohva muutenkin siihen malliin, että siinä voi  nukkua. Auto temppuilee edelleen, joten pyöräkärryn kanssa on jatkettu.... En oikeasti kuskannut patjaa ihan noin, mutta tuolla kärryllä sen kyllä kuskasin Tullintorin läheltä mökille🙈


Patja leikattiin liikkeessä oikean kokoseksi, se on kooltaan noin 100x190cm. Yksin on nyt oikein mukava nukkua, kaksinkin menettelee. Patjan alla on Sotkasta ostettu puusäleikkö, joka sahattiin myös oikean kokoiseksi. Tarvittaessa puusäleikön saa nopeasti irti ja sohvan vedettyä kasaan, mikäli tarvitsee. Noin levällään se on nyt kuitenkin saanut olla. Selkänojasta puuttuu vielä koristenauha, se on kyllä jo ollut olemassa ainakin viime kesästä, mutta toteutus odottaa vielä vuoroaan... 



Avoimet puutarhat -päiväkin oli taas heinäkuun alussa. Koronan takia puutarhalla ei tosiaan ollut mitään järjestettyä tapahtumaa, mutta pidin omaa pihaani kuitenkin auki. Kävijöitä oli huomattavasti vähemmän kuin aikaisempina vuosina, mutta ihan mukavasti heitä oli silti. Monet olivat sellaisia, jotka eivät aiemmin minulla olleet käyneetkään. Toivottavasti ensi vuonna saisi taas pitää isompaa tapahtumaa. 



Yksi päivä myös keräsin viitseliäisyyteni ja tyhjensin viime vuodesta asti odottaneen sorasäkin loput mökin seinustoille. Puolisen kuutiota soraa siirtyi lopulta varsin nopeasti, olisi voinut tämänkin tehdä ehkä jo aiemmin. No nyt se on kuitenkin tehty ja piha alkaa näyttää varsin kivalle. Tuossa sorassaikin kyllä kasvaa rikkaruohoja, mutta kun ne nyppii heti kun ne näkee, niin ne lähtevät helposti. Singeliä voi siis suositella muillekin. 

Juttu jää nyt vähän lyhyeen, koska en saa taaskaan tuotua kuvia puhelimesta tietokoneelle. Yritän uudelleen taas joskus toiste. 







keskiviikko 17. kesäkuuta 2020

Juhannusviikko

Niin se aika vaan menee, kohta onkin jo taas juhannus! Lämpöä on riittänyt, mutta onneksi välillä tulee vähän vettäkin. Aika pitkälti olen saanut kasteltua sadevedellä, nuo viime kesänä laitetut isot pöntöt on kyllä hyvät, vaikka rumat ovatkin.


Juhannusruusut kukkivat komeasti, tosin tämä kuva on kotoa eikä mökiltä. Kotona on yli kaksimetrinen "ruusuaita," jossa on sekaisin juhannusruusua ja jotain pinkkiä lajia. Tästä keskusteltiin viime kesänä, mutta totesimme että tuo ei ole kuitenkaan onneksi sitä hävitettävää kurtturuusua. Olisi ollut kyllä melkoinen operaatio jos tuo olisi pitänyt hävittää..



 Mökillä koin viime viikolla järkytyksen hetkiä, kun toinen hunajamarjapensaista oli leikattu niin, että ainoastaan yhteen oksaan oli jäänyt muutama lehti. Jälki oli niin suoraa, että ajattelin että nämä on joku käynyt saksilla leikkaamassa. Paavo onneksi tiesi, että rusakko pystyy tekemään tuollaista jälkeä, niin en alkanut asentaa mitään valvontakameroita vandaalien takia. Harmitti kyllä suuresti, tuossa olisi ollut jo raakileitakin. Onneksi toinen pensas on vielä koskematon, niin pääsee ehkä marjoja maistelemaan. Suunnittelen kyllä jo jonkinlaista aitausta noiden ympärille ainakin talveksi, että ristihampaat pysyvät varmasti kaukana.



Ennen en ole ajatellut rusakoista juuri mitään, eivät ole minulta tuhonneet muuta kuin paria tulppaaninlehteä ovat maistelleet. Jos tämä meno jatkuu niin alkaa kyllä sota niitä vastaan 😤


Oksia ei oltu edes syöty, ne oli vaan katkottu ja jätetty tuohon juurelle.
Siirtolapuutarhalla näkyy paljon myös fasaaneja ja siilin olen nähnyt muutamaan kertaan. Niiden en ole kuitenkaan huomannut aiheuttaneen harmeja. Täytyykin muuten muistaa laittaa siileille vettä johonkin astiaan... 


Sitten ihan toiseen asiaan. Tänä vuonna ilmoittauduin taas Avoimet puutarhat -päivään ja sain sen tiimoilta kokeiluun Biolanin kastelualtaan ja sammalmultaa. Mullassa on seassa melko suuriakin biohiilen paloja, joita aluksi luulin kiviksi ja ihmettelin miksi multasäkissä on niin paljon kiviä. Olen joskus lukenut että biohiiliä voisi tehdä itseki. Ne imevät itseensä ravinteita ja vapauttavat niitä sitten hiljalleen kasvien käyttöön. Ilmeisesti ne pitävät myös kosteuden paremmin mullassa. Biohiilet pitäisi "ladata" ravinteilla ennen käyttöä, muuten ne imevät sitten mullan seassa itseensä kaikki ravinteet. En tähän hirveästi ole perehtynyt, mutta joskus voisi vaikka siskon kanssa hiiliä yrittää tehdä. Oletin että nyt kun hiilet ovat jo tuolla mullan joukossa, niin niissä olisi jo imeytyneenä valmiiksi jotakin ravinteita. 




 Laitoin altaaseen kokeeksi tomaatin, chilin ja kasvihuonekurkun. Toivottavasti ne viihtyvät yhdessä... Viime vuonna minulla oli avomaankurkkua, mutta siitä tullut kurkku ei ollut edes oikein hyvän makuinen, joten kokeilen nyt erilaista kurkkua. Toivottavasti sekin nyt viihtyisi nimestään huolimatta ulkona, seinustan vieressä pitäisi kyllä olla oikein lämmin ja mukava paikka. Sain viime vuonna vähän erilaisen kastelualtaan, mihin laitettiin päälle kasvusäkki. Siinä kasvoivat uskomattoman hyvin tomaattit ja se avomaankurkku, joten odotukset ovat nytkin korkealla. Siihen vanhaan altaaseen ostin nyt uuden kasvusäkin ja laitoin siihen myös tomaattia ja kasvihuonekurkun. Altaat ovat käteviä, ei tarvitse stressata kastelusta, riitää kun tarkistaa tuosta punaisesta pallurasta veden tason ja noin kerran viikossa lisää vettä.

Huomasi kyllä, että koronakevät saanut ihmiset harrastamaan viljeyä. En meinannut löytää mistään enää taimia. Tomaatin taimia en löytänyt mistään, onneksi kaveri oli kasvattanut niitä yli oman tarpeen ja sain häneltä viisi taimea. Kaksi taimea on nyt ihan tavallisissa ruukuissa, mutta niissäkin on tuota sammalmultaa. Nyt voi vähän vertailla, tuleeko tuossa kastelualtaassa paremmin vai onko aivan sama kasvavatko ne normiruukuissa. Kasvihuonekurkut löysin etsinnän jälkeen K-raudasta ja chilin vielä toisesta K-raudasta. Nyt vain satoa odotellessa.





perjantai 12. kesäkuuta 2020

Takapiha

Palsta alkaa olla vihdoin siinä kunnossa, että isompia epämääräisiä rytöläjiä ei ole enää missään. Takapihan ja mökin sivujen kimpussa olen pitkälti ollut kevään, ja melko siistiltä alkaa jo näyttää. 



Huussin pääty näyttää tältä. Sora-aluetta vähän levennettiin vielä viime syksynä tehdystä, että tuosta mahtuu kulkemaan nyt kottikärrylläkin pelkkää soraa pitkin.


Vanha kompostikehikko on purettu ja jääneeseen kekoon laitoin kurpitsat. Vieläkin kun tätä aluetta kaivaa, niin maan alta löytyy kaikkea roskaa. Nytkin tuossa kompostilaatikon vieressä odottaa kestopuun ja muovimaton paloja sekä letkua ym. kaatopaikalle vientiä. Olen laittanut kurpitsojen ympärille raparperin lehtiä hieman hillitsemään rikkaruohojen kasvua, toivottavasti auttaa...


Nuo vesitynnyrit ovat kyllä kauhean näköiset, täytyy miettiä jos joskus jaksaisi tehdä ne jotenkin kauniimmiksi. Jos ne vaikka maalaisi hillitymmän värisiksi tai päällystäisi jollain verkolla johon voisi laittaa jotakin yksivuotista köynnöskasvia kiipeilemään. 

Sora-alueet kiertävät nyt kuitenkin koko mökin ja nuo antiikkiviet rajaavat soran ja nurmikon pois toisistaan. Ajattelin siis kylvää noihin multakohtiin vielä nurmikkoa, ajatus olisi että ruohonleikkurilla alueet saisi pidettyä siisteinä. 



Toisessa päädyssä on kasvimaalaatikot, jotka ovat kyllä jo leviämispisteessä. Ensi vuodeksi pitää tehdä uudet ja suojata ne jotenkin, ettei puu olisi multaa vasten. Myös tuo sorasäkki pitäisi vielä tyhjentää ja levittää loput sorat tasaisesti pihaan. Toki etupihalla on vielä kasa lautaa aaltopellin palojen alla ym rakennustavaraa pitkin pihaa, mutta jos nyt vaikka ensi kesäksi saisi sen kasvihuoneen, niin nekin kasat saisi pois.

torstai 11. kesäkuuta 2020

Alkukesän kukkia

Nyt on niin ihanan näköistä mökillä, joka päivää aukeaa uusia kukkia pitkin pihaa.

Vanhassa kastelukannussa on tuoksuhernettä. 







Omenapuiden alle ajattelin tehdä kukkapenkit, kun nurmikkoalueet ovat mielestäni vähän turhan suuret. Tässäkin puun alla kasvaa jo jokin köynnös, jonka nimeä en saa nyt päähäni. Sen ympärille voisi laittaa jotakin matalaa, kun vain keksin mitä se olisi. 


Alas leikatun  pensasaidan tyngät ovat alkaneet jo puskea uusia lehtiä, mutta ajattelin viritellä väliaikaiseksi aidaksi tuollaiset harjateräsristikon pätkät, joihin laitoin toiselle puolelle pihaa ruusupapua ja toiselle tuoksuhernettä. Selvisi jo kyllä parissa päivässä, että ainakin ruusupavulle nuo ovat ihan liian matalat. Yksi oli venähtänyt nimittäin jo niin pitkäksi, että se oli jo tuolla ylimmällä tasolla. Tuoksuherneet taas vaikuttavat aika kituliailta, saa nähdä kasvavatko ne lainkaan. Kylvin toiselle puolelle myöskin Hyötykasviyhdistykseltä tilaamiani revonhännänsiemeniä, mutta yhdestäkään siemenestä ei tullut mitään. Kylvin vielä toisenkin keran samoja siemeniä, jos aiemmin on ollut vielä niille liian kylmää.


Vein mökille myös upean puisen kenkähyllyn, jonka olen jo aikaa sitten löytänyt kierrätyskeskuksesta. Sopii hyvin mökin kuistin naulakon tyyliin. Näiden kuljetussysteemieni takia minua pidetään varmaan jo jonain kylähulluna, kun rahtaan milloin mitäkin kärrylläni pitkin Nekalaa... 



keskiviikko 10. kesäkuuta 2020

Isotädin puutarhassa

Toukokuun puolivälin tienoilla kävin tutustumassa isotädin eli mummun siskon Satun puutarhaan pienellä taka-ajatuksella... Olin ajatellut mökin takapihalle uutta perennapenkkiä ja kaipasin sinne siis perennoja. Satullahan niitä tunnetusti oli montaa lajia, joten ei muutakun kylään.

Näissä kuvissa kaikki kasvit näyttävät vielä vähän ankeilta, nyt olisi varmasti jo aivan eri näköistä. 


Kivikkopuutarhassa oli vanhat myllynkivet. 

Puutarhan sininen osa. 

Ihania vanhoja "romuja" oli ripoteltu pitkin kukkapenkkejä. 


Marjapensaatkin oli kivasti keskellä kukkapenkkejä. 

Tässä vielä se tärkein, eli saamani tuliaiset 😁






Mukana jättipietaryrtti, tellima, unikkoa, taponlehteä, ikikuuruoho, palloleinikki ja jokin tatar, jonka nimeä ei Satukaan muistanut. Mahdollisesti muitakin, mutta olisi pitänyt ottaa nimet samantien ylös kun niistä puhuttiin, menin lopulta näissä ihan sekaisin enkä ole varma mikä on mikäkin. Sen verran kuitenkin muistan, että kaikki olivat kovia leviämään, mutta jättipietaryrtti ilmeisesti pahin, koska se ohjeistettiin istuttamaan pohjattomaan ruukkuun. En myöskään oikein tiedä miten korkeita mistäkin tulee, joten laitoin ne vain jotenkin tuonne takapihalle. Eiköhän niitä voi sitten siirrellä, mikäli järjestys osoittautuu huonoksi. 



Ostin tuonne myös pihajasmikkeen, joka on vielä pienen pieni. Reunassa on patjarikkoa ja grönlanninhanikkia. Väleihin kylvin yksivuotisia kasveja; kehäkukkaa, unikkoa, ruiskaunokkia ja auringonkukkaa. Siskon häät piti olla kesäkuun lopussa, mutta koronan takia ne siirtyivät syyskuulle. Pionit piti alunperin ottaa mökiltä hääkoristeiksi, mutta jospa nyt saisi sitten edes kehäkukkaa, auringonkukkaa ja kultapiiskua pöytiin. Maa on aika savista, mutta viime vuonna sain siinä varsin hyvin kuitenkin kukkia kasvamaan, joten toivottavasti nämäkin nyt viihtyisivät.

tiistai 9. kesäkuuta 2020

Rappuset

Vihdoinkin mökissä on rappuset! 
Aika monta vuotta noustiin tuo reilu puoli metriä sisälle yhdellä harppauksella ja viriteltiin vaikka minkälaista betonimöhkälettä ja lankkua että lonkkavaivainen mummukin pääsi sisään. Alunperin pohdittiin 50-luvulle sopivaa, betonista valettua porrasta, mutta sekin olisi vaatinut routarajan alle kaivamista sekä lukuisia betonisäkkejä, joten päädyttiin vähän helpompaan ratkaisuun tyyliseikkojen kustannuksella. Ei tämäkään toki ruma ole, varisnkin kun siitä tehtiin vähän ovea leveämmät niin nyt saa kivasti kukkaruukkuja portaille. 


Tämä systeemi on nyt vain laattojen päällä, niin sen pystyy vaikka tarvittaessa nostamaan pois. Tai näin Paavo sanoi, itse tuskin jaksan nostaa...




Koko rakentamiseen meni Paavolta lopulta vajaa kaksi tuntia, joten olisihan nämä ehtinyt tehdä jo hieman aiemminkin.... Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, nyt on kyllä niin kevyttä kavuta sisälle.
Kesäkuun 3. päivä näytti tältä. 



keskiviikko 27. toukokuuta 2020

Siirtolapuutarha-lehti

Iik, viime viikolla se lehti viimein tuli! Siirtolapuutarha-lehden toimittaja Pirjoliisa Lauren otti minuun yhteyttä ja tammikuussa ja kysyi suostuisinko lehtijuttuun. Tämä tuli vähän yllättäen, mutta  tottakai suostuin! Haastattelu tehtiin puhelimessa ja lähetin hänelle kuvia remontin varrelta. Kuvat ovat samoja kuin täällä blogissakin on, eli minun vanhalla puhelimellani otettuja, mutta hyvältä ne lehdessä kuitenkin näyttävät. Yllättäen ottamani kuva oli myös lehden kannessa! Kaikki tuttuni kenelle lehteä olen näyttänyt, ovat huomanneet ensimmäisenä tuon kaverin melkein näkyvän takapuolen 🙈

Itsestäni ei työmaalta hirveästi ollut kuvia, mutta onneksi Paavon kaveri Tuukka oli ottanut vähän parempia kuvia minusta mökillä pari kesää sitten. Täytyisi melkein ottaa uusia kuvia sitten kun pionitkin ovat taas parhaimmillaan. Todellinen ulkomuotoni mökkihommissa ei muuten useinkaan vastaa ihan sitä miltä noissa kuvissa....






Juttu oli myös yllättävän pitkä, olin kannessa, sisällysluettelosivulla ja itse juttukin oli kaksi aukeamaa. En viitsi ihan koko juttua laittaa tänne, mutta luulenpa että kaikki runsaat lukijani ovat itse lehden jo nähneetkin. Ei vaan, nyt tämän lehtijutun jälkeen on selvinnyt että lukijoita onkin enemmän kuin äiti, Paavo ja pari kaveriani. Olen laittanut mökillä nyt takapihaa kuntoon ja siinä tien vieressä kykkiessä on yksi jos toinenkin tullut juttelemaan 😄

Lehtijuttu oli kyllä tosi kiva ja oikeastaan haaveeni onkin että mökistä tulisi juttu vielä joskus johonkin sisustuslehteenkin. Sitten kun se joskus on siis valmis. Haluan jakaa siirtolapuutarhailun ilosanomaa laajemminkin 😚




perjantai 8. toukokuuta 2020

Hunajamarjoja ja muuta

Autokin alkoi taas temppuilla tässä tovi sitten ja päätin laittaa sen joksikin aikaa seisontaan. Kuljen muutenkin enimmäkseen pyörällä töihin ja mökille, eikä nyt tarvitse juuri muualle päästäkään. Paavo viritteli vanhan pyöräkärrynsä minun pyörääni, niin nyt saa silläkin kuljetettua vähän isompia tavaroita. Kyllä aluksi vähän hävetti kulkea tuon härvelin kanssa, mutta pakko sanoa että on se vaan kätevä. Aika raskas kyllä polkea varsinkin jos kärry on täynnä tavaraa, mutta lyhyet matkat kyllä menevät.


Kaksi hunajamarjan taimea, multasäkki ja orvokit kulkeutuivat kyllä kätevästi kotiin ja mökille. 

Joskus talvella ajattelin jo noita hunajamarjapensaita, että sellaisia voisi kokeilla mökille. Sitten näin niitä K-raudassa ja kun meidän siirtolapuutarhayhdistykseltä tuli vielä alennuskuponki K-rautaan, niin kävin taimet hakemassa. Normaalihinta pensailla taisi olla noin 14 euroa kappaleelta. 

Istutin pensaat jo samantien maahan, saa nyt taas nähdä mitä näistä tulee. 

Nämä kuvat on otettu vähän reilu viikko sitten, huomaa jo näistäkin eron kun ajattelee miten vihreää nyt on. 


Laitoin pensaiden ympärille sanomalehteä, jonka peitin kuorikatteella. Eipä tästä kuvasta paljon pensaat erotu, mutta siellä ne kuitenkin ovat. Kyllä nyt jo huomaa että alkavat lehtiä kovasti puskea, että ainakin vielä ovat hengissäkin. Noihin kasvimaalavoista jääneihin laikkuihin kylvin nurmikkoa. 


Oleanteri etummaisena.

Kotonakin on kovasti kasvua, jokainen ikkunan edusta taloyhtiön pyykkitupaa myöten on täynnä minun taimiani. Kylvin esikasvatukseen samettiruusua, lääkärinkukkaa, oleanteria, tuoksuhernettä, basilikaa, köynnöskrassia, maissia, lehtikaalia ja pinaattia. Oleanteria otin äidiltä kaksi siementä, joista toisesta ei tullut mitään. Toisesta sentään tuli pieni alku, mutta tuo on varmaan kaksi kuukautta jo ollut ja kovin pieneltä ja heiveröiseltä vielä näyttää. 

Koskakohan uusi Siirtolapuutarha-lehti tulee, jännityksellä odotan... 😊

torstai 7. toukokuuta 2020

Toukokuuta

Nyt tuntuu kuin olisi jo melkein kesä! On ollut monena päivänä todella lämmintä, ilman takkia on jo hyvin tarjennut tehdä pihahommia. Kukkapenkeistäkin nousee jo vaikka mitä, ikävä kyllä hyvin paljon ei-toivottuakin. Olen nyt jo kolmena päivänä taistellut tosissani vuorikaunokkien kanssa. En edes viime kesänä huomannut että niitä olisi noin paljon, mutta nyt niitä tuntuu putkahtelevan aivan joka paikassa! Ja vaikka itse kasvi olisi vielä hyvinkin  pieni, niin juuret ovat jo isot ja syvällä. Nyt tuntuu että sain jo lähes kaikki kaivettua pois, kaikkiaan niitä tuli revittyä varmaan kaksi kottikärryllistä. Samalla kiinnitin huomiota, että myös ukonkellot ovat levinneet joka paikkaan ja niissäkin on uskomattoman isot juuret. 


koitin samalla vähän suoristaa noita pihapolun reunoja. En ole mikään suoruudesta kovin tarkka ihminen, mutta nyt alkoi hieman häiritä kun reunat muistuttivat lähinnä S-kirjainta. Koitin köyden (tai yksi ei edes riittänyt, piti sitoa kaksi peräkkäin) avulla saada linjaa suoraksi. 


Eipä lopputuloksesta siltikään ihan suora tullut, mutta on nyt ainakin vähän siistimpi. Sitten kun kasvit kasvavat korkeammiksi niin eihän tuo linja tuolta edes juuri näy, toivottavasti ainakaan....

Myös takapiha on edelleen melkoisessa myllerryksessä. Hajotin vanhan kompostikehikon nyt lopullisesti ja tänään pitäisikin viedä siitä tulleet kestopuut kaatopaikalle. Kompostia lapioidessani tuli vastaan myös näin upeat aurinkolasit, onneksi näiden omistajaa ei löytynyt myös.


Jotenkin siinä kompostia kaivellessani homma riistäytyi taas käsistä. Ajattelin ensin vähän vain tasoittaa vanhan kompostin vierustaa, että saisi muoviset kompostipöntöt siihen viereen. Maahan olikin täynnä tatarin juuria. Ilmeisesti kyseessä on suomentatar, en ole tästä täysin varma. Mutta se tuli taas huomattua että uskomattoman paksut juuret sillä on. Kaivoin jopa ranteenvahvuisia juuria pois pari kottikärryllistä ja nyt on koko kompostinurkka palstasta täysin myllätty. 


Yhden kompostipöntön vieressä kasvaa raparperia. Toin äidiltä pienen palan juuria kun mökin ostin se on pysynyt kyllä todella hyvin hengissä. Kokeilin tänä keväänä ensimmäistä kertaa saavikikkaa, jossa maasta pilkistävien raparperien päällä pidetään tummaa saavia. Pimeässä raparperien pitäisi kasvaa nopeammin ja niistä pitäisi tulla erityisen hyviä. Tässä näkyy hyvin ero, pidin saavia vasemmalla olevien päällä noin kuukauden. Teinkin pisimmistä varsista heti raparperipiirakan, mutta en kyllä nyt osaa sanoa oliko maku nyt mitenkään erityinen. 


sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Poikkeustilasynttärit

Täytin muuten pari viikkoa sitten 30-vuotta. Koronan takia peruuntuivat kaikenlaiset juhlinnat, mutta päivä oli silti ihan mukava. Sain aamulla kavereilta kukkalähetyksen ja siten kävimme mökillä ja paistoimme puuhellalla lättyjä. Myöhemmin kävimme vielä maastopyöräilemässäkin.

.

Ei olekaan puuhellalla tehty ennen mitään ruokaa, jos nyt purkkihernekeiton lämmitystä ei lasketa. Tuntui ihan luksukselta kun sai "kokkailla" seisten, kotona kun ei ole noin kuukauteen ollut kuin irtoliesi lattialla ruuanlaittovälineenä. Onneksi kotona remontti on nyt siinä vaiheessa, että maanantaina tulee taas sähkömies laittamaan hellan kiinni.


Kuvassa lätyt näyttävät siltä kuin ne olisivat puoliksi raakoja ja puoliksi palaneita. Ihan hyviä ne kuitenkin olivat 😀Sen verran hyviä, että on käyty jo toinenkin kerta paistamassa lättyjä mökillä.



Syksyn satoa

Näitä jättikurpitsoja tuli tosiaan kaksi, joista toisen annoin jo pois. Toisesta ajattelin tehdä itse jotakin. Tutkiskelin hetken reseptejä,...