maanantai 29. elokuuta 2016

Alku

Sain idean siirtolapuutarhamökin ostosta heinäkuun 2016 puolivälin paikkeilla. Olin yksin yövuorossa ja selailin netistä myytäviä omakotitaloja sekä mökkejä. Olen kotoisin maalta ja haaveilen ostavani vielä jonakin päivänä oman vanhan hirsitalon maaseudulta. Asun nyt kuitenkin Tampereen keskustassa hyvin edullisessa yksiössä, eikä muutto yksin maaseudulle muutenkaan houkuttele. Aikani kuluksi kuitenkin tykkään katsella ja haaveilla myynnissä olevista taloista. Löysin useammankin myynnissä olevan siirtolapuutarhamökin, jotka olivat söpön näköisiä ja melko edullisiakin. Aloin tutkia aihetta lisää, ja pian sainkin idean että haluan oman mökin!




Minulla ei ole nyt edes autoa, koska sitä ei saa kaupungissa pidettyä missään. Pyörä minulla kuitenkin on ja tykkään pyöräillä kaupungissa. Jo seuraavana päivänä lähdimme siskoni kanssa ajelemaan ja menimme kävelemään Raholan ja Nekalan siirtolapuutarhojen alueille. Alueet olivat niin ihania, pieniä vanhoja mökkejä ja vehreitä puutarhoja kymmenittäin. Kävin myös pyöräilemässä alueilla ja huomasin että Litukkaan pääsi kotoani 15 minuutissa, Nekalaan 10 minuutissa! Intoni vain kasvoi ja pian olinkin jo varannut ajan pankkiin lainan hankkimista varten. Lainaa irtosi ja lähdin tositarkoituksella katselemaan myynnissä olevia mökkejä.


Ensimmäistä mökkiä menin katsomaan isäni kanssa. Mökki oli sisältä todella söpö, näkyvillä oli paljon 50-luvun alkuperäisiä pintoja, mutta ulkoapäin huomasi että koko mökki oli uponnut maan sisään ja kuistikin oli painunut kallelleen. Isä tyrmäsi mökin saman tien, se olisi vaatinut liian suuria remontteja, ja ymmärsin itsekin että tekemistä olisi ollut ihan liikaa. Seuraaviin näyttöihin mukaan ehti poikaystäväni Paavo, joka on sopivasti vanhojen rakennusten ammattilainen. Ensimmäinen mökki oli hänen mielestään liian kallis kuntoon nähden, vaikka minusta kunto näyttikin melko hyvältä. Toinen mökki oli myynnissä olevista halvin, ja hän oli sen kannalla juurikin tuon halvan hinnan vuoksi. Siinä oli täysin villiintynyt piha, karmiva sisustus muovimattoineen ja sekin oli hieman uponnut maahan ja kuisti oli kallellaan, ei tosin niin pahasti kuin ensimmäisessä näkemässäni mökissä. Paavon mukaan mökki ei vaatisi suurta remonttia, riittäisi että lattiat avattaisiin, perustaa paranneltaisiin, kuisti tehtäisiin uudestaan, samoin lisäsiipi ja koko vinttikin kannattaisi todennäköisesti tehdä uudestaan. Olin aika järkyttynyt, mielestäni tuo lista oli jo aika pitkä. Hän oli kuitenkin sitä mieltä, että koska mökki on niin pieni, ei se olisi suuri urakka. Hän ehtisi sen kuitenkin tekemään 1-2 viikossa kokonaan ja tarvikkeitakaan ei tulisi menemään suurta määrää noin pieneen mökkiin.




Asia oli sitten sillä selvä, ja ainakin saisin tehdä mökistä juuri sellaisen kuin haluan, koska kaikki menee kuitenkin uusiksi. Aloinkin saman tien haaveilla sisustuksesta: tapeteista, puolipaneeleista, keittiökalusteista, huonekaluista ja niin edelleen, ja ehdottomasti halusin myös pienen puuhellan. Paavo sen sijaan pohti hieman ajankohtaisempia asioita, kuten miten perustukset saisi tehtyä hyvin upottavaan maahan. Edessä on melkoisesti hommaa, mutta nimenomaan tekemistä halusinkin, mielestäni kerrostaloyksiössä järkevää tekemistä ei juuri ole. Olen asunut aikaisemman poikaystäväni kanssa omakotitalossa, ja tiedän, että puutarhan hoitaminen minulta kyllä onnistuu, samoin pienet remonttihommat.


Tästä se homma lähtee!
Kuvassa mökki sellaisena kuin sen ensimmäisellä kerralla alueella pyöräillessäni näin, aika hurjalta näyttää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Syksyä

Onpas täällä ollut taas pitkään hiljaista. Jotenkin on ollut muka niin kiireistä etten ole ehtinyt läppäriä kaivaa esiin. Jotakin on kuitenk...