sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Avoimet puutarhat 2.7.



Nyt on kulunut jo viikko avoimien puutarhojen päivästä. Lomani loppui tuohon sunnuntaihin ja en ole töiden jälkeen oikein jaksanut kirjoitella. Enkä kyllä nyt ole mökilläkään paljon käynyt, sen verran että maalasin sisäseiniä lisää, leikkasin nurmikon ja sen sellaista pientä. Ja olen muuten käynyt kyttäämässä joko pionit ovat auenneet, ja nyt ne ovat! Olen vienyt niitä jo töihinkin kahteen eri ryhmäkotiin, mummulle ja kotiin maljakkoon. Silti niitä vielä riittää ja toivottavasti aivan kaikki eivät vielä aukeisi, niin niitä saisi ihastella pitkään.
Nämä vein mummulle. Nuo vaaleanpunaiset ovat jättikokoisia!


Nämä olivat ensimmäiset auenneet pionit ja vein ne töihin vuoden 1953 sanomalehden sisässä. En löytänyt mökiltä mitään muutakaan paperia, mutta ihan hauska, tämä lehti tuli luettua töissä asukkaiden kanssa tarkasti.

Nyt kuitenkin niihin avoimiin puutarhoihin. Ennen sitä koitin saada palstaa mahdollisimman siistiksi ja leikkasin pensasaidankin. Sen korkeudesta tuli tosiaan valitusta palstatarkastuksessa. niin päätin saman tien ryhtyä toimeen. Vajasta löytyi vanhan omistajan jättämä pensastrimmeri, joka lähtikin käyntiin heti ensimmäisellä yrittämällä. Olen kerran aiemmin käyttänyt sellaista kauan sitten, joten lähdin vaan kokeilemalla liikenteeseen. 



En tainnut siinä innostuksessani taaskaan ottaa kuvia aidasta ennen kuin koskin siihen. Tässä kuitenkin nyt joku kuva tähän väliin. Aluksi karsin aidasta paljon kuivia oksia. Luulin jo että koko aita on kohta matalana, kun ne eivät tuntuneet loppuvan ollenkaan. Osa oksista oli kuivia myös sen takia, että ne oli leikattu alhaalta poikki jo joskus varmaankin vuosia sitten. En ymmärrä kyllä yhtään mikä järki on ollut leikata oksat poikki, mutta sitten jättää oksat kuitenkin ottamatta pois tuolta aidan seasta😩



Aita siistiytyi karsimisen ja leikkauksen jälkeen kuitenkin ihan kiitettävästi. En kyllä tiedä meneekö se vieläkään 150cm rajan alapuolelle, mutta en taida uskaltaa leikata vanhojen leikkauspintojen alapuolelta. En ole mikään pensasaitaexpertti, mutta luulen että se menisi sitten vain entistä rumemmaksi. 

Pakko sanoa, että voisin melkein sanoa vihaavani orapihlajaa! Piikkejä oli joka paikassa, ne menivät kaikista vaatteista, hanskoista ja jopa kengänpohjista läpi ja olin ihan naarmuilla tuon urakan jälkeen. Kaiken lisäksi oksasilppurini ei meinannut pilkkoa sitä ollenkaan, käytin varmaan toista tuntia että sain runnottua ne silppurin läpi. Vähän väliä terä meni tukkoon ja koko kone piti avata ja irrottaa jumiutuneet oksat terien välistä. Varmasti piikit menevät myös auton renkaista läpi, niin syynäsin vielä tien tarkkaan piikkien varalta. Leikkasin kyllä tien puolelta aidan niin, että oksat jäivät pressun päälle, mutta ei kai tässä asiassa voi olla liian varma. 

Siistin samana päivänä myös loppujen marjapensaiden aluset. Halusin antaa lemmikkien kasvaa niiden alla alkukesän, mutta nyt kun ne olivat kukkineet niin revin rikkaruohot ja samalla myös lemmikit irti ja laitoin tilalle oksasilppua.

Ennen..

...ja jälkeen.

Noiden marjapuskien alle on muodostunut pienet kumpareet jokaisen alle erikseen. Näyttää hassulta, mutta en ehkä lähtisi lapioimaan niiden juuria muuallekaan. 

Siistin myös huussin seinustaa. En ottanut siitä kuvaa aiemmin, mutta se oli aluksi täynnä palstalla olleita puutarhavälineitä. Kaikenlaisia kummallisia nurmikon ilmastointilaitteita, kuokkia, lapioita ja kaiken huippuna myös atrain (?!?), jotka seisoivat tuossa aivan turhaan. Työnsin ne vajan takana olevaan "hienoon" työkalujensäilytyspaikkaan ja tämä seinusta siistiytyi jo sillä. 

Hienosti näkyy pyörän varjo... 


Otin lisäksi vielä nuo rikkaruohot pois ja siirsin ylimääräiset laatat tuohon. Sain viime viikolla tuotua Hämeenkyröstä isän noin 30 vuotta sitten pihakäyttöön tekemän pirttikaluston pihalle niin tuota laatoista ja lankusta tehtyä "penkkiä" ei tarvittu enää pihan puolella. Nyt sen päällä saavat olla bataatit ja lehtikaalit. En muuten aio laittaa bataatteja maahan ollenkaan, nostan ne sitten vain purkkeineen sisälle kun kelit alkavat viilenemään. 


Nyt vihdoin sitten itse siihen puutarhapäivään. Olin itse edellisen päivän Provinssirockissa Seinäjoella ja lähdin heti aamulla teltasta kömmittyäni junalla kohti Tamperetta. Siskoni oli huolehtinut kahvilamme leipomisista, annoin suosiolla hänen hoitaa kaiken, hän on siinä niin paljon parempi 😜 Hän oli leiponut koko edellisen päivän kahvilaamme erilaisia kakkuja ja herännyt  vielä aamulla aikaisin leipomaan pullia. Äiti tuli myös paikalle, hän mm. lainasi kokoelmastaan Arabian kupit ja lasilautaset ja hoiti muita käytännön asioita. Toinen siskonikin oli mukana auttamassa ja Paavo oli osan päivässä selostamassa remonttiasioista niistä kiinnostuneille. 

Meillä oli myös pieni kirpputori kahvilan lisäksi ja olin tehnyt valokuva-albumin mökkiremontin vaiheista.





Harmillisen vähän tajusin ottaa kuvia tuosta päivästä. Ihmisiä riitti ja monet olivat kiinnostuneet kyselemään mökkimme remontista ja juomaan kahvit.  Pullat tekivät eniten kauppaansa, ensi vuonna riittää varmaan että teemme pelkkiä pullia ja jotakin suolaista.

Näin paljon väkeä oli parhaimmillaan!

Ehdin itsekin nopeasti käymään katsomassa muutamaa toista avointa puutarhaa ja kurkistin myös yhteen mökkiinkin. Hurjaa miten erilainen sekin oli sisältä, vaikka ulkoa näytti aivan samalta kuin minunkin. Siellä oli kuistin ja huoneen välinen seinä purettu ja sisäkatto oli auki ylös asti, sivussa oli vain pieni parvi. Yhdellä palstalla oli myynnissä kansallispuku ja koska kaverini keräilee tanhuseurailleen kansallispukuja esiintymisasuiksi, kysäisin puvun hintaa. Olin lentää selälleni kun kuulin tämän täydellisen Antrean puvun hinnan: 50 euroa! Koitin soittaa kaverilleni, mutta hän ei vastannut niin päätin ottaa pienen riskin ja ostaa puvun kysymättä ensin häneltä. Jotenkin arvasin, että tuohon hintaan hän ostaa sen riemusta kiljuen! Ja näin siinä sitten kävikin. Palstan omistajarouva oli tehnyt puvun itse kansalaisopiston kurssilla joskus 80-luvulla ja käyttänyt sitä vain kaksi kertaa, joten puku oli kuin uusi. Oli pakko pukea puku päälleni ja mennä näyttämään sitä vielä hänelle. Hän oli iloinen kun puku pääsee hyvään kotiin ja käyttöön. Herätti hieman muuten hilpeyttä siirtolapuutarhalla kun ajelin Paavon vanhalla Jopolla kansallispuku päälläni ympäriinsä!


En muuten ole varmaan koskaan jutellut tuntemattomille noin paljon kuin tuona päivänä! Ensi vuonna tosiaan uudestaan puutarha auki ja kahvila pystyyn! Edeltävän yön tosin voisi nukkua mielummin kotona...



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Syksyä

Onpas täällä ollut taas pitkään hiljaista. Jotenkin on ollut muka niin kiireistä etten ole ehtinyt läppäriä kaivaa esiin. Jotakin on kuitenk...