Toukokuuta

Nyt tuntuu kuin olisi jo melkein kesä! On ollut monena päivänä todella lämmintä, ilman takkia on jo hyvin tarjennut tehdä pihahommia. Kukkapenkeistäkin nousee jo vaikka mitä, ikävä kyllä hyvin paljon ei-toivottuakin. Olen nyt jo kolmena päivänä taistellut tosissani vuorikaunokkien kanssa. En edes viime kesänä huomannut että niitä olisi noin paljon, mutta nyt niitä tuntuu putkahtelevan aivan joka paikassa! Ja vaikka itse kasvi olisi vielä hyvinkin  pieni, niin juuret ovat jo isot ja syvällä. Nyt tuntuu että sain jo lähes kaikki kaivettua pois, kaikkiaan niitä tuli revittyä varmaan kaksi kottikärryllistä. Samalla kiinnitin huomiota, että myös ukonkellot ovat levinneet joka paikkaan ja niissäkin on uskomattoman isot juuret. 

koitin samalla vähän suoristaa noita pihapolun reunoja. En ole mikään suoruudesta kovin tarkka ihminen, mutta nyt alkoi hieman häiritä kun reunat muistuttivat lähinnä S-kirjainta. Koitin köyden (tai yksi ei edes riittänyt, piti sitoa kaksi peräkkäin) avulla saada linjaa suoraksi. 

Eipä lopputuloksesta siltikään ihan suora tullut, mutta on nyt ainakin vähän siistimpi. Sitten kun kasvit kasvavat korkeammiksi niin eihän tuo linja tuolta edes juuri näy, toivottavasti ainakaan....

Myös takapiha on edelleen melkoisessa myllerryksessä. Hajotin vanhan kompostikehikon nyt lopullisesti ja tänään pitäisikin viedä siitä tulleet kestopuut kaatopaikalle. Kompostia lapioidessani tuli vastaan myös näin upeat aurinkolasit, onneksi näiden omistajaa ei löytynyt myös.

Jotenkin siinä kompostia kaivellessani homma riistäytyi taas käsistä. Ajattelin ensin vähän vain tasoittaa vanhan kompostin vierustaa, että saisi muoviset kompostipöntöt siihen viereen. Maahan olikin täynnä tatarin juuria. Ilmeisesti kyseessä on suomentatar, en ole tästä täysin varma. Mutta se tuli taas huomattua että uskomattoman paksut juuret sillä on. Kaivoin jopa ranteenvahvuisia juuria pois pari kottikärryllistä ja nyt on koko kompostinurkka palstasta täysin myllätty. 

Yhden kompostipöntön vieressä kasvaa raparperia. Toin äidiltä pienen palan juuria kun mökin ostin se on pysynyt kyllä todella hyvin hengissä. Kokeilin tänä keväänä ensimmäistä kertaa saavikikkaa, jossa maasta pilkistävien raparperien päällä pidetään tummaa saavia. Pimeässä raparperien pitäisi kasvaa nopeammin ja niistä pitäisi tulla erityisen hyviä. Tässä näkyy hyvin ero, pidin saavia vasemmalla olevien päällä noin kuukauden. Teinkin pisimmistä varsista heti raparperipiirakan, mutta en kyllä nyt osaa sanoa oliko maku nyt mitenkään erityinen.