maanantai 25. syyskuuta 2017

Kuulumisia syyskuulta

Yksi päivä viime viikolla vein taas huonoja omenoita pirtin pihalla olevaan keräykseen. Aina ohimennen pitää kurkista aina yhdistyksen ilmoitustaulu ja nyt siellä joku lahjoittikin leimukukkia. Luki vain minkä mökin portin pielestä niitä voi hakea. Olin liikkeellä kottikärryjen kanssa, joten kiersin tuon palstan kautta ja otin yhden nätisti pakatun syysleimun. Minua onkin harmittanut, kun  kaikilla muilla palstoilla nämä kukkivat nyt niin kauniisti  ja minulla ei ole tätä ollenkaan. Istutin sen tuohon isoon kukkamaahan kaikkien muiden korkeiden kasvien keskelle.


Myöhemmin kuitenkin huomasin, että olinkin ollut väärässä. Löysin tämän pikkuruisen syysleimun kaiken muun keskeltä polun vierestä 😃
No mutta ei näitä silti liikaa ole!


Paavokin ehti yhtenä iltana käymään mökillä. Hän muurasi hormia taas pari kierrosta korkeammaksi, mutta sitten homma loppuikin hieman ikävästi. Hän söi jotakin valmista eväsruisleipää ja haukksi ilmeisesti samalla hiekkaa tms. ja hänen hampaansa lohkesi niin että oikeastaan puolet koko poskihampaasta lähti pois. Kuskasin hänet myös Acutaan, jossa ei kuitenkaan ollut edes hammaslääkäriä. Noh, seuraavana päivänä sen onneksi sai poistettua ja kipu vähän hellitti.


Toinen hieman ikävä asia oli myös tällä viikolla, kun autooni oltiin murtauduttu puutarhan parkkipaikalla. Huomasin sen vasta kun istuin autoon ja soitin puuttui. Ilmeisesti vanha rotiskoni on niin heppoinen, että sinne pääsee sisälle helposti hiuspinnillä tms. koska mitään ei ollut hajotettu 😅 Soitin ei ollut minkään arvoinen ja se ei edes toiminut kunnolla, joten menetys ei ollut suuri. Ainoa että nyt pitäisi saada aikaiseksi vain hankittua uusi, ettei tarvitse hiljaisuudessa ajella. Tai no tarkalleen tuo auto ei kovin hiljainen kyllä ole koskaan...

Myöhemmin tosin huomasin, että myös levykansioni oli viety. Ihan mielenkiinnolla haluaisin kyllä tietää, mitä varas on oikein ajatellut, kun on vienyt parikymmentä kappaletta minun itse polttamiani levyjä joihin on kirjoitettu nimiä kuten "Suvin menomusa 2009, " "Uno on numero 1" ja "Mantalla mennään 2014." Levyillä oli sentään tunnearvoa ja tein toki koko tapauksesta myös rikosilmoituksen, mutta poliiseilta tuli samantien kirje että tapauksen tutkinta on lopetettu, vaikkei sitä varmaan edes aloitettu 😅

Loppuun vielä kuvapari tyyillisestä evästauostani puutarhatöiden lomassa, nämä tosin on otettu ennen kuin nostin kaikki porkkanat.



sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Lisää sadonkorjuuta

Tällä viikolla sain nostettua viimein viimeisetkin porkkanat ja punajuuret. Tässä kuvassa on koko jäljelle jäänyt satoni. Tuo yksi porkkana oli kasvanut aivan hervottomaksi ja muut olivat sitten vaihtelevamman kokoisia. Monen pää oli todella paksu, mutta sitten kun ne nosti maasta niin ne olivatkin jääneet pituudeltaan onnettomiksi nysiksi. Punajuuriin olin kyllä tyytyväinen, tuli monta syötävän kokoista.


Päätin korjata myös bataattisatoni ennen kuin tulee liian kylmää. Oli kyllä suoranainen yllätys miten paljon niitä tulikaan, vaikka en koskaan istuttanut bataatteja edes maahan, vaan pidin ne koko kesän ämpärin kokoisissa purkeissa.



Kädessä oleva bataatti on isoin mikä löytyi. Nuo isot mötkäleet olivat toisesta purkista ja nuo kiemuraisemmat toisesta. Minulla oli siis kahta eri lajiketta, jotka erotin hieman eri muotoisista lehdistä. Ikävä kyllä tässä kohtaa en nyt sit enää muistakkaan, että kummasta lajikkesta tuli isommat bataatit. Otin kuitenkin molemmista alkuja maljakkoon, jospa näistä samoista saisi vielä ensi vuonnakin bataatteja.

Runsaasta sadostani valmistin tällä ohjeella haudutettua bataattia. Sain yhden aika ison vuoallisen, kun kuorin kaikki sormenpaksuisetkin kiemurat ja ai että kun oli hyvää! Jos bataatteja tulisi niin paljon, että niitä pitäisi säilöä, niin niille pitäisi tehdä hankalan oloinen lämpökäsittely. Jotain onnea siis siitäkin, että sato jäi tämän kokoiseksi.


lauantai 9. syyskuuta 2017

Vuosi siirtolapuutarhailua

Maanantaina 4.9. tuli täyteen tasan vuosi mökkikaupoista! Juhlin päivää raivaamalla "olohuoneen" päädyn pöheikköä. Se jäi keväällä laittamatta ja toisaalta halusinkin nähdä mitä kaikkea siellä kasvaa pihlaja-angervon repimisen jälkeen. Eipä siellä sitten kasvanut juuri muuta kuin vadelmaa ja malvaa.

Alkuviikosta oli muutenkin upea keli, kerrankin paistoi aurinko, niin oli kiva olla kerrankin ulkona.




Tämmöinen pöheikkö. Keskellä pilkottaa hieman tiilikasa ja vasemmassa reunassa näkyy omenapuuta. Malvaa kasvaa tuolla takana aika paljon, mutta revin nekin nyt kaikki pois. Sitä kasvaa kyllä muuallakin, niin en lähtenyt niitä täältä säästämään. 


Nyt näkyy tiilikasakin hieman paremmin. Sitä en alkanut nyt siirtelemään, siirretään ne sitten suoraan sisälle kun on taas muurauksen aika. Vadelmaa jätin hieman tiilikasan taakse, täytyy tukea ne keväällä ja toivoa että tulisi sitten jo hieman vadelmia. Tuohon tiilikasan kohdalle voisi vaikka tehdä pienen perunamaan, sekin kun jäi tänä vuonna tekemättä. 


Tässä vielä tuota pöheikköä raivattuna naapurin puolelta katsottuna. Revin vadelmat ym. juurineen irti niin hyvin kun sain ja kaivoin pois vielä parit pihlaja-angervon alut. Tuolla taaempana nekin kyllä saavat kasvaa, mutta ei ihan tänne asti tarvitsisi levitä. Tasoitin vielä tuota aluetta ja kylvin siihen nurmikkoa. Olisi sitten edes siistin näköinen, kun pääsee ruohoa leikkaamaan. 



Heräteostoksena ostin myös tulppaanin sipuleita. Tästä tulikin mieleen, että istutin sipuleita kyllä viime syksynäkin, mutta en silti keväällä nähnyt yhtäkään tulppaania?! Täytyy tutkia vanhoja kirjoituksiani, niin näkee edes mitä olisi pitänyt tulla... 


Nyt kun miettii, niin onpahan tässä vuoden aikana ehtinyt tekemään kuitenkin kaikenlaista, vaikka remonttikin on seissyt jo monta kuukautta. Ehkä ensi vuoden syyskuuhun mennessä pääsisi jo mökissä kunnolla yöpymään ja keittelemään hilloja puuhellalla 😊

Siirtolapuutarhamökin kattoremontti

Tänä kesänä teimme mökillä yhden isomman urakan, kattoremontin. Vanha katto ei sinänsä vuotanut, mitä nyt talvella kovalla tuulella tuli hie...