keskiviikko 30. syyskuuta 2020

Syystöitä

Syksy tuntuu nyt etenevän vauhdilla, vaikka lämpimiä päiviä on vielä ollutkin. Nämä viinimarjapensaiden kuvat ovat parin viikon takaa, jolloin karsin niitä. Kuvat ovat vähän huonoja kun oli niin aurinkoinen päivä, mutta kai näistä selvän saa. Olin pohtinut pitäisikö koko pensaat vetää matalaksi, kun ne näyttivät niin huonoilta. Sain kuitenkin neuvon, että riittää kun otan nuo kuivat oksat pois, alhaalta tulee kyllä uusia. En tajunnut ottaa kuvaa kun nämä oli leikattu, mutta huomattavasti siistimmät ovat nyt. 



Keräsin myös loput kurpitsat, tai koristekurpitsoja maassa enää olikin. Ne olivat hauskasti ympäröineet kompostit ja kurpitsoja roikkui pitkin kompostien kylkiä. Aloin nyt miettimään taipuuko sana kurpitsa oikein "kurpitsoja" vai "kurpitsoita?" "Kurpitsoja" kuulostaa mielestäni järkevämmältä, joten sillä mennään, korjatkaa joku jos olen väärässä.


Kiskoin jäljelle jääneet lehdet ja varret juurineen irti ja melkoinen kasa niistä tulikin. Kärräsin nämä ja peräkärryllisen muuta puutarhajätettä ja risua kaatopaikalle, loput tältä syksyltä tulevat roskat voisi jopa saadakin mahtumaan noihin komposteihin.



Kurpitsat päätyivät koriin ja kodin ulkorappuselle koristeeksi. Nuo kaksi pientä pyöreää ovat vielä jättikurpitsaa, mutta ne olivat niin pieniä, ettei niistä mitään olisi saanut tehdyksi, niin päätyivät myös tuohon koristeeksi. 



Kurpitsat olivat levittäytyneet myös näiden kompostien taaksen, joten kun varret repi pois, niin jäljelle jäi näin paljon tyhjää tilaa. Toki tässä siellä täällä kasvoi vielä tatarta. jota vastaan olen taistellut jo muutaman vuoden. Lapioin onneksi jo melkolailla vähentyneet tatarin juurakot pois ja nyt maa näyttää melko siistille. Ajattelin että tähän kohtaan voisi ensi vuonna laittaa ruusupapua ja/tai tuoksuhernettä kasvamaan raudoitusverkon palasiin, jotka ostin tänä keväänä orapihlaja-aidan vierelle. Leikkasin siis viime syksynä orapihlaja-aidan alas, ja ajattelin ettei se kasva kovin nopeasti takaisin. Ostin raudoitusverkon palan, jonka leikkasin neljään osaan ja laitoin aidan vierelle. Aidoissa kasvoi ruusupapua ja tuoksuhernettä ja kyllä niistä ihan kivan näköiset tulivatkin, mutta nyt orapihlaja-aita on jo niin korkea, ettei mitään lisäaitoja siellä enää tarvita.


Ruusupapu.


Aita kasvoi siis takaisin todella nopeasti, nyt se on jo polven korkuinen. Kaksi kertaa sitä jo kesän aikana leikkasinkin. Tuo aidan alunen on kovin siivottoman näköinen, vedin sitä matalaksi trimmerillä aina kun leikkasin nurmikkoakin, mutta sitten trimmeristä loppui siima. En saa itse trimmerin siimakoteloa auki, että voisin ottaa kaupoille mukaan vanhan kelan malliksi. Enkä tietenkään ikinä muista asiasta sanoa, kun Paavokin olisi paikalla. 


Tomaatin raakileita jäi tänäkin vuonna hirveästi kypsymättä, tai oikeastaan kypsiä tomaatteja taisi tulla vain noin kymmenen kappaletta ja kaikki muut jäivät raaoiksi. Vein ne taas kellariin ja tarkistan lähes päivittäin, ovatko ne lähteneet kypsymään. Muutamaan vasta alkanut tulla punerrusta, vaikka reilu viikon ovat jo siellä olleet...




Kokeilin kasvattaa maissia myös kotipihassa, eri lajiketta tosin. Jossain luki, että kahta eri lajista maissia ei voi kasvattaa lähekkäin, muuten ne risteävät epäsuotuisasti. Halusin kuitenkin kokeilla eri lajikettakin, joten ajattelin että tämä 700 metrin välimatka on riittävä.  Laitoin isoon betonisaaviin neljä taimea, jotka kasvoivat kyllä pituutta melko hyvin, mutta tähkät eivät ehtineet kunnolla kasvaa. Tuo astia oli varmasti liian pieni näin monelle taimelle ja multaakin oli liian vähän. Kaksi tuollaista pienen pientä tähkän alkua siellä oli, kun eilen tyhjensin saavin. Saavi oli kasvanut juuria täyteen ja sieltä tulikin kaadettaessa ulos vain yksi todella tiivis kakku. Jos jatkan kokeilua ensi vuonna, niin parempi varmaan laittaa vain yksi taimi per saavi.


Mökillä jatkan taistelua tatarta vastaan muuten vielä useammassakin kohdassa. Tässä ne leviävät ärsyttävästi viereiseen kukkamaahan, joten koitan tästäkin saada niitä edes hieman vähenemään. Kaivoin juurakoita kottikärryllisen pois ja vein kaatopaikalle. Keväällä saa tehdä vielä saman uudelleen ja varmaan vielä monena muunakin vuonna. Täytyy keksiä tähän päälle jotain mikä ehkä vähän hillitsisi niiden kasvua. Tuntuu että takapihalla kurpitsat toimivat siinä tehtävässä varsin hyvin. joten josko tähänkin vaikka kurpitsaa laittaisi.... Niiden varsia pystyi vähän kuitenkin ohjailemaan, etteivät ihan kokonaan naapurin tontille lähteneet.


Tässä kohden olen päässyt tatarista jo voitollekin. Leikkimökki oli siis tuossa sora-alueen kohdalla ja tatarit ympäröivät sitä. Lapiolla kaivaminen ja nurmikon kylväminen ovat aika hyvin auttaneet. Keväällä tatarta kasvoi vielä nurmikon läpi, mutta nypin niitä pois ja vedin ruohonleikkurilla loput. Nyt loppukesästä niitä ei ole noussut enää yhtään! Toki tässä kuvan ulkopuolella on ruusua ja marja-aronia, joiden juurella tatarta vielä vähän puskee, mutta selvästi olen jo tässä kohden niistä voiton puolella. Taistelu jatkuu ensi kesänä. 







keskiviikko 9. syyskuuta 2020

Syksyn satoa

Näitä jättikurpitsoja tuli tosiaan kaksi, joista toisen annoin jo pois. Toisesta ajattelin tehdä itse jotakin. Tutkiskelin hetken reseptejä, mutta päädyin kuitenkin marmeladiin, jota olen tehnyt joskus aiemminkin. Piirakan ajattelin myös tehdä, mutta lopulta teinkin piirakan vain niin, että heitin valmiiseen piirakkapohjaan valmista marmeladia ja heitin sen uuniin.




Käytin itse kurpitsasta ehkä puolet, sitten alko tuskastuttaa kun se oli niin suuri. Kyselin josko naapurit haluaisivat palan ja kaksi naapuria halusi. Lisäksi yksi kaveri kävi myös hakemassa palan. Kiva kun voi ilahduttaa muita omalla ylituotannolla. 


Marmeladia tuli lopulta neljä litraa, melkoinen satsi siis. Tähän tuli kurpitsan lisäksi sitruunamehua, sitruunan kuorta, sokeria ja voita. Eikai sokerilla ja voilla voi pahaa tullakkaan....



Murotaikinapohja oli ehkä vähän turhan kuiva tähän, mutta lähikaupassa ei ollut muuta enkä jaksanut itse alkaa pohjaa väsäilemään. Tähän tuli päälle vielä kermavaahtoa johon oli sekoitettu kanelia. Hyvää oli!


Kukkakaalisadosta sen sijaan ei ole ylituotantoa... Tällainen pienen pieni kukka näkyi reikäisten lehtien keskellä. Ikinä ennen en ole saanut aikaan edes tällaista, joten kai tässä jotain edistystä on tapahtunut.


Maissia otin tänään kolme tähkää taas kokeeksi irti. Jyvät näyttävät ihan hyvin kehittyneiltä, mutta en tiedä miksi nämä ovat osin tällaisia tummia. 



Tuo yksi tähkä näyttää melko normaalilta keltaiselta, muut ovat enemmän tai vähemmän tummia. Täytynee kysyä joltain viisaammilta uskaltaako näitä edes syödä. Onneksi vielä jäi kypsymään kymmenkunta tähkää.  



sunnuntai 6. syyskuuta 2020

Lisää syksyn satoa

 

Porkkanaa, punajuurta ja perunaakin on tullut mukavasti.


Päätin kokkailla näistä mahdollisimman omavaraisen aterian. Pakastimesta löytyi vielä pala isän ampumaa peuran lihaa, jonka kanssa tein uunijuurekset (perunaa, porkkanaa ja punajuurta) ja salaattia, jossa mökiltä lehtisalaattia, lehtikaalia, pinaattia ja kurkkua. Tomaatit eivät ehtineet tähän ateriaan kypsymään, mutta nyt niitäkin olisi ollut. Viinikin oli Paavon isän tekemää raparperivalkoviiniä. 



Ateriassa ainoastaan oliiviöljy, mausteet ja salaatinkastike olivat kaupasta. Haaveissa olisi jossain kohtaa tosiaan muuttaa maalle ja elää enemmänkin omavaraisesti. Viljelyt pitäisi silloin toteuttaa hieman suuremmassa mittakaavassa ja pitää lisäksi eläimiä. Kanoja nyt ainakin, niistä onkin jo kokemusta. Sellaista rotua mielellään, mikä hautoisi ja sitten voisi syödä myös kukkopoikia munien lisäksi. Metsästämällä voisi saada myös ruokaa, mutta itse en ehkä pystyisi ampumaan, vaikka nylkemisessä avustaminen ym. onnistuukin. Työntekoa olisi myös kiva vähentää.  Jospa nämä haaveet toeutuisivat jossain kohtaa, siihen asti jatketaan siirtolapuutarhailua ja koitetaan saada remontit valmiiksi, myös kotona. 

lauantai 5. syyskuuta 2020

Kurpitsat ja muuta

 Istutin tosiaan keväällä vanhaan kompostikasaan kurpitsaa. Taimia oli kaksi jättikurpitsaa, kaksi kesäkurpitsaa ja kolme koristekurpitsaa. Toinen kesäkurpitsa kuoli heti alkuunsa ja toinenkin jäi kovin pieneksi. Yhden ainoan kurpitsan siitä sain näin syyskuun alulla. Muut kurpitsat sen sijaan villiintyivät oikein kunnolla. Varret kasvoivat melkein silmissä ja ne valtasivat koko palstan kulman. Kompostitkin jäivät ihan niiden ympäröimiksi ja huussiin kulku vaikeutui kun väylä kasvoi melkein umpeen.



Koristekurpitsoita on tullut varmaan kymmenen, harmi knu ovat vaan kaikki saman näköisiä, vähän tylsiä tällaisia vihreitä. Osassa on sentään nyppylöitä pinnalla ja osassa ei. Vein niitä töihin kulhollisen pöytään mummujen ihmeteltäviksi. Yksi veikkasi että ne ovat meloneja ja toiset ihmettelivät kun osalla kurpitsoista on paiserutto.




Jätti kurpitsoista kaksoi kasvi valtavaa kurpitsaa. Pienempiäkin oli tulossa, mutta jostain syystä ne mätänivät ennen aikojaan. Tässä kuvassa vielä pieni jättikurpitsa.


Tässä kuvassa sellaisena kun sen poimin. Painoa vaa'an mukaan 16,1kg. Vein tämän kaverini äidille, hän on kova kokkailemaan ja sanoi että mikäli on ylituotantoa, niin hänelle voi viedä. Hän lupasi palkaksi muutaman purkin pikkelssiä, mikä oli hyvä diili. Itsehän en tiedä mitä noista edes tekisin ja toinen saman kokoinen vielä odottaa maassa. Katselin kyllä että se alkaa tuosta karan juuresta hieman pehmenemään, joten täytyy käydä pian hakemassa se. Olen vaan usein pyörällä liikenteessä, ja sen kanssa tuonti ei ihan onnistu. Pyöräkärryhän toki on, mutta onneksi nyt tällä hetkellä (koputan puuta) on autokin kunnossa!



Kuvista löytyi hauska kuvapari, ensimmäisessä kuvassa mökin "olohuoneen pääty" ostohetkellä, syyskuussa 2016 ja toisessa kuvassa tänä kesänä. 




Olen murehtinut kun tänä kesänä ei olla saatu mökillä mitään aikaan, mutta kun tätä kuvaa katsoo, niin tänä kesänä olen ainakin siirtänyt nuo laatikot tuohon, laittanut kivet tuohon sora-alueen reunalle ja tyhjentänyt viimeisen kuution säkin soraa. Lisäksi sain nyt elokuulla vielä maalattua nuo mökin valkoiset osat uudelleen. Portaat tuli myös tehtyä alkukesästä. Sisältäkin mökki on jo sellaisessa kunnossa, että siellä voi asua. Toki moni asia on vielä keskenkin, mutta siivosin mökin keväällä niin, ettei se näytä enää vain työmaalta. Harmillisen vähän ollaan tänä kesänä öitä oltu mökillä, jotenkin kun koti on kuitenkin melkein vieressä, niin ei sinne tule jäätyä. 


Vanha lipasto muutti mökille keväällä ja tuoksuherneet ovat ihania!





perjantai 4. syyskuuta 2020

Syyskuu

 Kesä hujahti ohi melkein huomaamatta. Olin elokuussa kolme viikoa kesälomalla, mutta jotenkin silloinkin oli niin paljon kaikkea ohjelmaa, etten ehtinyt juuri olla mökilläkään. Yhden yön olin ja sekin niin, että menin sinne illalla vasta kymmenen jälkeen. Aamupäivällä ehdin keräämään marjat menin sitten niitä kotiin keittelemään mehuksi. Yhtenä päivänä sain sentään maalattua mökin valkoisia vuorilautoja, mutta sekin pitäisi tehdä vielä toisen kerran, taitaa mennä taas ensi vuoteen. Oikein hävettää kun yksi yhteisötyötuntikin jäi tekemättä, ajattelin että lomalla ehdin, mutta sitten tulikin jo viesti että viimeinen mahdollisuus tehdä olikin jo tulossa, ja olin silloin juuri toisella puolella Suomea. 

Maissia kokeilin tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Neljä taimea säilyi hengissä esikasvatuksesta maahan asti ja ne neljä ovatkin voineet oikein hyvin. Korkeutta niillä oli heinäkuun lopulla kolmisen metriä.





Tähkiä on tulossa kaikkiaan noin 15 kappaletta, aika huimaa! Tuosta hiusmaisen tupsun ruskistumisesta pitäisi näkyä, että tähkät alkavat olla kypsiä. Yhden jo elokuun lopulla avasinkin ja kyllä se ihan maissilta näytti! Hieman taisi kyllä vielä olla raaka, kun jyvät olivat vihertäviä eikä keltaisia, mutta kyllä minä tämän kuitenkin grillasin (=poltin vahingossa). Söin kuitenkin vähiten palaneet jyvät ja kyllä se ihan maissilta maistuikin. Saa nähdä ehtivätkö muut kypsyä, lievää "hiustupsujen" ruskistumista on kyllä nähtävissä, mutta toivottavasti ehtivät kokonaan kypsiksi asti. 



Ensi vuonna pitää kokeilla ehdottomasti uudelleen, näitä on ollut hauska seurata. Nämä ovat sokerimaissia Hyötykasviyhdistykseltä, kotona kasvaa saavissa eri lajista maissia, mutta niistä ei tullut kyllä yhtään mitään. Kasvoivat pituutta noin metrin, mutta siihen ne jäivät. Ehkä saavi oli liian pieni astia niille. 


Kastelualtaistakin tuli satoa runsain mitoin, ja on tulossa tomaattia ja chiliä vieläkin.
Tässä pienemmässä altaassa kasvaa kasvimaakurkku, chili ja tomaatti. Kurkku ei kasvina ole kauhean isoksi kasvanut, mutta tästä tuli silti neljä kunnon kurkkua!


Olin ihan ihmeissäni tästä sadosta ja joku toinenkin ihmetteli sainko todellakin kasvimaakurkkua kasvatettua ilman kasvihuonetta. Ei itselleni tullut mieleenkään että kasvimaakurkku tarvitsisi ehdottomasti kasvihuoneen, ajattelin vain että jollain nimellä nämä on pitänyt erottaa niistä lyhyemmäksi jäävistä avomaankurkuista 😂 Ilmeisesti kasvimaakurkku on herkempi kuin avomaankurkku, koska kyllä minullekin oikeasti kävi niin, että toinen isompi kurkuntaimi taittui tuulessa  ja kuoli jo alkukesästä. Se kasvoi toisessa kastelualtaassa ja oli jo kooltaan todella suurikin, kunnes yhtäkkiä se olikin kuollut. En keksinyt (eikä kyllä kukaan muukaan) tälle muuta selitystä kuin tuon tuulessa katkeamisen. Olin kyll yrittänyt tukea sitä naruilla, mutta en ilmeisesti tarpeeksi hyvin. Se kurkku ehti muuten painollaan katkaista yhden tomaatintaimenkin ennen kuin kuoli lopullisesti.


Tuo kuollut kurkku oli siis isommassa kastelualtaassa, jonka päällä on kasvusäkki. Kurkun ja tomaatin kuoltua istutin niiden tilalle säkkiin vielä uudet tomaatin taimet, jotka onneksi lähtivät hyvin kasvuun. Satoa on alkanut nyt tulla pikkuhiljaa, muutama tomaatti parin päivän välein. Nämä ovat siis kirsikkatomaattia, lajin nimi on Tiny tim. Sain taimet kaveriltani keväällä. 

Minulla ei ole nyt mitään suoranaista vertailukuvaa, mutta kaikki kasvusäkissä kasvanut on ollut paljon suurempaa, kuin toisessa altaassa kasvaneet. Toisessa altaassa on siis Biolanin sammalmultaa, jossa ilmeisesti ei ollut mitään ravinteita mukana. Tajusin tämän kesäkuulla, kun näki miten paljon suurempana kaikki rehotti kasvusäkissä, jossa ravinteet olivat valmiina. Heitin silloin vähän jälkijunassa mullan sekaan lannoitetta ja kyllä kaikki lähtivät heti paremmin kasvuun. 



Edellisestä kirjoituskerrasta on niin pitkä aika, että juttua tuntuisi nyt riittävän vaikka kuinka! Pitää nyt kuitenkin katkaista ja jatkaa ensi kerralla, joka toivottavasti on ennemmin kuin kuukauden kuluttua... 


Siirtolapuutarhamökin kattoremontti

Tänä kesänä teimme mökillä yhden isomman urakan, kattoremontin. Vanha katto ei sinänsä vuotanut, mitä nyt talvella kovalla tuulella tuli hie...