Puutarhasuunnitelmia

Palsta on tähän aikaan vuodesta todella ankea, varsinkin nyt kun parturoin omenapuita vähän liiankin innokkaasti...
Äiti sanoi että omenapuu on hyvä silloin kun sen alta pystyy heittämään hatun ja se ei jää oksiin kiinni. Nyt puiden alla voi heittää vaikka tällaisen hatun eikä jää kiinni...
Koitan päästä tästä nyt yli ja keskittyä parempaan tulevaisuuteen😂

Takapihan joutomaalle pitäisi keksiä jotain kivaa. Viime kesänä tosiaan heitin sinne kaikkia mahdollisia jämäsiemeniä ja ihan kiva kukkaniitty tulikin. Nyt haluaisin kuitenkin jotain mistä olisi vähän näkösuojaakin. Köynnöshortensia olisi ihana, jos sen laittasi kiipeämään johonkin kehikkoon. Googlettelin kuitenkin ja se vaatisi happaman maan. En usko että tuo on oikea maa sille, joten täytynee keksiä jotakin muuta. Kun kesä nyt vielä vähän lähestyisi niin täytyy mennä taimistolle tutkimaan vaihtoehtoja. 

Minulla on neljä muovista lehtikompostia, joista kaksi on jo täynnä. Kaksi on tyhjinä keskellä nurmikkoa, mutta nuo kaksi pitäisi myös saada mahtumaan takapihalle. Vanhan kestopuulla aidatun lehtikompostin hajottamisen olen jo aloittanutkin, pitäisi vielä kun maat sulaa niin lapioida valmista multaa muualle. Ajattelin etten tasoita kumparetta kokonaan, vaan istutan kurpitsat suoraan siihen. Saavat siinä sitten levitä rauhassa ja toivottavasti vähän hillititsisivät vanhan kompostin takana kasvaneita tatariakin. 

Etupihalta tosiaan olen jo alkanut siirtämään kasvimaalaatikoita pois suorasta paahteesta mökin "olohuoneen" päätyyn. Juolavehnä oli ehtinyt jo valtaamaan laatikot osin, joten täytyy varmaan sihdata kaikki mullat ennenkuin ne uskaltaa siirtää takaisin laatikoihin. Juolavehnän juuret on onneksi melko helppo erottaa mustasta mullasta, mutta mikään mukava homma tuo ei silti tule olemaan.

Noiden laatikoiden tilalle pitäisi sitten myöskin keksiä jotakin, joka viihtyisi paisteessa. Jostain luin hunajamarjasta, jollaista en ole ennen nähnytkään. Sen pitäisi olla helppohoitoinen ja vaatimaton kasvupaikan suhteen, eli kuulostaa sopivalta minulle. Marjat muistuttavat pensasmustikoita, mutta ovat hauskan pitkulaisia. Pähkinäpensashaaveet olen jo hylännyt. viimeistään pari viikkoa sitten kun kävin Espoossa ja näin niitä luonnossa. Ne kasvavat liian isoiksi pieneen pihaan. 

Telkkarista tuli muuten tällä viikolla Huvila&huussi -ohjelma, missä laitettiin uusiksi Laulaja Anna Puun siirtolapuutarhapalsta. Puutarhaan haettiin romanttista english cottage garden -tyyliä ja siitä tuli ihana. Olen ihan pihalla noista puutarhatyyleistä, mutta jotain tuon tyylistä olisi kiva saada itsellenikin. Omaa suoraviivaista ja avaraa pihaa katsellessa se tuntuu kuitenkin hyvin kaukaiselta. Ehkä voisi vaikka lisätä kukkapenkkejä omenapuiden alle ja muutenkin vähentää pelkän nurmikon osuutta. Jo olemassa olevat kukkapenkit haluaisin sellaisiksi runsaiksi, mutta katsoo nyt mitkä viime kesän istutuksistani ovat enää edes hengissä tänä kesänä. Jostain luin myös että sormustinkukat ovat tuon tyylin peruskukkia, joten niitä olisi kiva saada pionien ja varjoliljojen kaveriksi. Pihan avaruudelle ei nyt taida voida mitään tehdä, pitää odottaa että orapihlaja-aita kasvaisi takaisin. 

Tämä runsaus on kesältä 2017.

Suunnitelmia on tässä kohtaa runsaasti kun ei voi vielä oikeasti tehdä mitään, mutta katsotaan mitkä kaikki kesän mittaa toteutuvat. En viitsi laittaa ihan vielä edes siemeniä itämään, yritän odottaa vielä pari viikkoa. Paitsi äidin Hyötykasviyhdistyksen tilauksesta ottamani kaksi oleanterin siementä oli pakko laittaa jo multaan pari päivää sitten, että olisi jotain mitä odottaa 😊

Mehiläistarhaajaksi?

Näin yksi yö unta, että minulla oli mökillä sellainen mehiläispöpeli, jota innoissani hoidin ja keräilin hunajaa. Päivällä muistui tuo uni mieleen ja mietin että se voisi oikeastikin olla kivaa. Muistan  lukeneeni jostain  puutarha- tai sisustuslehdestä miehestä, jolla oli siirtolapuutarhalla mehiläisiä, eli se ilmeisesti oikeastikin olisi mahdollista. Jostain syystä en pelkää mehiläisiä lainkaan, vaikka hämähäkkejä pelkäänkin kuollakseni.

Tutkin netistä asiaa ja mehiläistarhauksesta kiinnostuneille järjestetään kursseja jopa
kansanopistoissa. Äkkiseltään en kyllä lähistöltä tällaista kurssia löytänyt, mutta tykkäsin Facebookissa ja Instagramissa muutamasta aiheeseen liittyvästä sivusta lisätietojen saannin toivossa. Menisin hakemaan kirjastosta aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, jos kirjastojakaan ei nyt olisi suljettu vallitsevan tilanteen takia....

Luin myös että mehiläispesän voi vuokrata pölytyspalvelun nimellä. Paikasta riippuen tämä maksaisi noin 100 euron luokkaa kesältä ja siihen kuuluu myös pesän hoito. Hunajaa ei saa itse pitää vaan se menee pesän omistajalle, mutta tässä saisi aluksi katsella hieman sivusta mitä kaikkea pesän kanssa oikein tehdään. Luin muuten että hunajaa voi tulla yhdestä pesästä jopa 100 kiloa vuodessa! Keskimäärin hunajaa tulee kuitenkin yhdestä pesästä noin 40 kiloa vuodessa, mikä sekin kuulostaa valtavalta määrältä. En ole vielä ihan ymmärtänyt miten hunajan linkous kennoista irti sitten tapahtuu, mutta käsitin että linkousvälineitä kaikkien ei tarvitse itselleen hankkia, vaan sen voi tehdä muualla.

 Voi olla että tämä on taas vain sellainen hetken päähänpisto joka ei etene tätä pidemmälle, mutta seuraan nyt ainakin tovin netistä asiaa.  Naapureiden ei tarvitse siis vielä kauhistua että kohta olisi mehiläispönttöjä palsta täynnä... Vaikka oikeastaan mehiläisistä olisi varmasti paljon hyötyä muillekin😇

Karanteeni jatkuu

Tänään oli hieman epävakainen keli, joten en viitsinyt lähteä uudelleen sateeseen pihahommiin. Vaihdoin muutamaan viherkasviin mullat ja siinä kellarista multia hakiessani kiinnitin taas hieman huomiota siellä talvehtiviin gladioluksiin, tulppaaneihin ja daalioihin. Näky ei ollut mikään silmiä hivelevä.

Upeat gladiolukseni.

En ole ennen hoitanut näitä talven yli (enkä kyllä nytkään näille mitään hoitotoimia ollut tehnyt), vaan vienyt ne äidille. Siksi en nyt oikein ymmärrä onko tämä normaalia vai ei. Joskus muutama kuukausi sitten ihmettelin jo noita pilkkopimeässä kasvavia honteloita varsia ja äiti neuvoi ne leikkaamaan. Leikkasinkin ne silloin, mutta nyt nämä näyttivät jo uudelleen aivan samoilta. Leikkasin varret vieläkin pois ja toivon että niistä tulisi vielä kerran uudet.

Tässä kukkaan puhkeavat tulppaanini. 

Kokeilin syksyllä myös tulppaanien kasvatusta purkissa ja tältä nekin näyttivät nyt pilkkopimeässä vietetyn talven jäljiltä. Kävi näitä ihan sääliksi, niin nostin ne nyt pimeästä pois kellarin ikkunan eteen.

Tarkemmin sanottuna nostin kukat taloyhtiön pyykkitupaan. Pyykkituvassa on jo ennestään meidän keittiöremonttimme valmistumista odottavavat tiskikone, kaakelit ja liesituuletin. Olen näköjään ottanut omakseni talosta muutakin kuin pihan hoidon...

Pyykkituvassa noita kukkia muistaa ehkä kastellakin edes joskus ja jos jollain on vinkkejä miten nuo parhaiten saa säilymään hengissä talven yli, niin saa kertoa!

Uutisia

Tuli tässä juuri mieleen, että olenko tänne muistanut lainkaan kirjoittaa, että sain puurojuhlassa siirtolapuutarhan kunniakirjan 🙈 Instagramiin laitoin silloin samantien ja jotenkin tätä blogia ei talvella tullut kirjoiteltua juuri lainkaan, niin asia sitten vain jäi unholaan.

Kuitenkin marraskuussa olin ihan puulla päähän lyöty, kun minua oikein pyydettiin tulemaan puurohjuhlaan. Meidän tekemäämme työtä haluttaisiin siellä muistaa jotenkin. Menin juhlaan siskoni kanssa ja siellä minulle ja muutamalle muulle palstalle jaettiin nämä kunniakirjat.

Tänä vuonna palstantarkastusryhmä oli kiinnittänyt erityisesti huomiota tehtyihin remontteihin ja sitähän meillä tosiaan on tehty.  Raati oli myös huomioinut palstoja joilla kompostoidaan ja jotka ovat auki kävijöille Avoimet puutarhat -päivässä. Tällekin vuodelle olen jo ilmoittautunut mukaan täällä, Heinäkuun alussa pääsee siis ihailemaan tätä kunniakirjaa oikein paikan päälle, samoin remontin etenemistä. Kompostini eivät ehkä ole ihan palkintokunnossa, mutta niiden parantelu on jo käynnissä vastaamaan tätä suurta kunniaa 😉

Olen aina vitsaillut kun päivittelen palstani virheitä, ettei tästä mitään palkintopihaa ole tarkoitus tehdäkkään, kunhan jotenkin paranisi. Ja nyt se palkinto sitten jo tulikin! Ihana tunne kun meidän työmme on huomattu, vaikka paljon on vielä tehtävääkin. Kiitos raadille!

Voihan korona

Koronalta ei voi välttyä nyt missään, eipä näköjään täälläkään. Satuin käymään Tallinnassa pari päivää ennen kuin tulivat ohjeistukset 2 viikon karanteeneista ulkomailta palaaville, joten jouduin itsekin karanteeniin.  Pihahommia voi nyt onneksi tehdä, siinä harvemmin tulee muita lähietäisyydelle.

Leikkasin ensin kotona kaksi omenapuuta, joita ei ollut kukaan leikannut varmaan vuosikausiin. Asumme siis pienessä kerrostalossa, jossa ei ole mitään huoltofirmoja, vaan asukkaat hoitavat itse nurmikon leikkuun, lumityöt, rapun siivouksen ym. Olen ottanut pihan hoidon käytännössä omakseni ja tehnyt kaiken niinkuin olen itse parhaaksi nähnyt. Piha ei ole onneksi iso, eikä siinä ole kuin neljä omenapuuta, muutama marjapuska ja tuo naapurin raja vadelmaa. Seinustalla on hieman tarha-alpia ainoana perennana. Tontin toisella rajalla on orapihlaja-aita.

Leikkasin puita reilulla kädellä,  koska omenoita tuli viime vuonna ihan ongelmaksi asti. Ei haittaa yhtään jos vähän vähenisivät.

Oksia lähti varmaan yhden kokonaisen puun verran ja lisääkin olisin vielä halunnut ottaa. Tuo puu on vaan päässyt jo niin isoksi, että en päässyt ihan ylös vaikka oli tikkaat ja oksasaha parin metrin varrella. Yhtä puuta en edes yrittänyt enää leikata, se näyttää niin kauhealle etten usko että siitä enää hyvää saisikaan. Täytyy ehdottaa kokouksessa että se kaadettaisiin kokonaan, siitä tulevat omenatkin putoavat ruusupöheikköön mistä kukaan ei niitä taatusti kerää. 

ENNEN leikkausta.

Jatkoin omenapuiden leikkuuta vielä mökilläkin.  Tajusin tässä tovi sitten, että olen kaikki nämä vuodet leikannut näitä väärin. Koitin nyt hieman pelastaa tilannetta ja jotenkin siinä nälkä kasvoi oksia leikellessä. Ja nyt ne puut vasta oudoilta näyttävätkin.  En taida kehdata laittaa edes kuvaa leikkauksen tuloksesta, odotan kesään josko lehdet hieman parantaisivat niiden ulkonäköä.... 

Evääksi leikkuuoperaatioon otin pari makkaraa ja mietin aluksi teenkö tulet sisälle puuhellaan vai ulos grilliin. Päädyin ulos grilliin ja myöhemmin alkoi tietenkin sataa. Istuin sitten sateessa syömässä kylmää makkaraa ja mietin onko tässä mitään järkeä. Eipä tainnut olla, jos ei tule koronaa niin tavallinen flunssa varmaan ainakin.