Muuta satoa

 Kasvihuonetta enemmän satoa taisi tulla kyllä ihan muista paikoista palstalta. Kuistin molemmilla seinustoilla oli taas tosiaan kastelualtaat, joista toisen päällä oli kasvusäkki ja toisessa vain multaa ja hevosenkakkaa. Tuossa seinustalla tuntuu viihtyvän kyllä kaikki, myös tänä vuonna ensimmäistä kertaa kokeilemani meloni. 

Melonia tuli kuvattua lähes päivittäin, kasvu oli niin huimaa että joka päivä huomasi eron eilisestä.

Odotukset melonin syömisestä eivät olleet kuitenkaan korkealla, eihän tuosta oikein ulkoapäin osannut sanoa miltä sisällä voisi näyttää. Päätin kerätä sen talteen kun kasvua ei ollut tapahtunut enää pitkään aikaan ja olin koputellut kuorta netistä lukemieni ohjeiden mukaan. Painoa melonilla oli 1,3kg ja se oli sisältä täydellinen! Erona kaupan meloneihin oli suuremmat siemenet, makeampi maku ja pehmeämpi hedelmäliha. Oikein hyvää kuitenkin siis, näitä pitää kasvattaa ensi vuonnakin ja laittaa myös äitin potageriin ja siskon kasvihuoneeseen. 

Kurkkuja tuli valtava määrä kuin yllättäen. Nämäkin vähän ilmeisesti ylikypsät yksilöt löytyivät vähän sattumalta piiloistaan, kun puskia kunnolla tutki. Säilöntään ne kuitenkin päätyivät, taisin itse säilöä nelisen kiloa ja nämä menivät siskolle säilöttäväksi. 

Kurpitsaa laitoin myös kahteen eri paikkaan palstalla. Toinen paikka on sama kuin viime vuonna, vanha kompostikasa palstan takanurkassa. Nyt laitoin kurpitsaa tosiaan myös kohtaan, jossa aiempina vuosina on kasvanut tatarta, jota olen koittanut hävittää. 

Näin pieniä ja heiveröisiä taimet olivat alkukesästä. Kurpitsaa oli siis neljää lajia; koriste-, jätti-, kesä- ja myskikurpitsaa. Myskikurpitsoista ei tullut kyllä mitään, mutta muuten kaikki menestyivät ja tuottivat satoa.

Pian lehdet olivat jo näin suuret.

Näitä jättikurpitsoja kasvoi kaikkiaan viisi. Ne ovat kyllä vieläkin maassa, täytyy lähipäivinä kerätä ne talteen ja keksiä mitä niille oikein tekee. Tässä kuvassa ollaan vielä kasvuvaiheessa, nyt kaksi suurinta on jo varmasti isompia kuin se viime kesän 16kg kurpitsa. Kuvasta myös näkee, että kyllä tatar vielä yrittää väleistä päästä puskemaan... 

Tämän kesän muita uutuuskokeiluja olivat viidakkokurkku ja herkkuhyppykurkku. Molemmat olivat ihan hauskoja tuttavuuksia ja aion laittaa niitä varmasti ensi kesänäkin. Viidakkokurkkuja tuli sen verran, että niitä ohimennen saattoi muutaman napsia ja se oli kyllä ihan riittävästi. Kurkut olivat viinirypäleen kokoisia, napakoita ja maistuivat melko tavalliselta kurkulta. 

Herkkuhyppykurkku oli hauskan näköinen, mutta kurkut eivät varsinaisesti olleet kovin herkullisia. Maku oli herneen ja kurkun välimaastosta ja kuori oli aika sitkeä ja sisus pehmeä. Se kasvoi todella suureksi, laitoin sen paremman paikan puutteessa kiipeämään omenapuuta vasten, ja lopulta kurkut olivat puun latvan tasalla monen metrin korkeudella. Noh, sinne ne saivat jäädäkin. 

Lavoissa kasvoi perunaa (sen verran että sai muutaman kerran maistella uusia perunoita), maissia, pinaattia, punajuurta, porkkanaa, lehtikaalia, hernettä, salaattia ja mangoldia. Pinaattia, lehtikaalia ja salaattia tulee laitettua aina liikaa, vähempikin riittäisi. Lisäksi laitoin yhteen lavaan auringonkukan taimia, mikä oli virhe. Ne kasvoivat niin suuriksi, että mikään muu ei oikein lavassa tahtonut kasvaa kunnolla. Ensi kesänä auringonkukat siis muualle. Niitä ei viitsisi kyllä ihan tien viereenkään laittaa, viime vuonna joku oli koittanut kerätä niitä itselleen, mutta eivät ne ilman työkalua katkea, niin ne oli sitten taitettuina jätetty paikoilleen kuolemaan. 

Maissit olivat näin pieniä alkukesästä.

Tässä maissit ja perunat vähän myöhemmin. 

Maissia kasvoi taas sen verran, että sai muutaman kerran niitä syödä. Tällä kertaa lajikkeena oli sokerimaissia, mikä oli kyllä paremman makuista kuin viime vuotinen lajike. Pussin tekstin mukaan se oli kauniin punertavaa ja kuitenkin syötävää, mutta melko pahvilta se kuitenkin maistui. 

Loppuun vielä meidän hieman venähtämään päässeet kesäkurpitsat.