Helmikuun lopun kuulumisia

Taas on hommat edistynyt melko lailla. Kaksi ikkunaa vietiin jo mökille takaisin paikoilleenkin ja sisätilat ovat edistyneet muutenkin aika paljon.

Keittiön ja takapihan ikkunat ovat jo paikoillaan! Olohuoneen ikkunatkin ovat oikeastaan jo valmiit, ne tuodaan varmaan ensi kerralla kun kuljetaan peräkärryn kanssa. Peräkärrystä puheen ollen oli pientä säätöä taas viimeksi peräkärryn kanssa.

Isän piti heittää töihin mennessään lautakuorma mökille, mutta siirtolapuutarhan sisäiset tiet olivat tietenkin peilijäässä. Hän oli kuitenkin yrittänyt päästä kuorman kanssa mökille asti, mutta oli juuttunut kiinni tuohon mäkeen. Auto oli lähtenyt luistamaan alaspäin ja hänen oli pitänyt päästää kärry irti että saisi edes auton pois. Pelkkä autokaan ei kuitenkaan hievahtanutkaan, vaan se luisti perä edellä päin tuota kuvassa näkyvää puuta. Hän soitti sitten minulle kuuden aikaan aamusta että hänellä on pieni ongelma mökillä ja me säntäsimme paikalle suoraan sängystä. Pohdittiin hetki mitä tehdään, kunnes keksin että juoksen hakemaan mökiltä hiekkaa. Mökin sisällä oli siis maa vielä paljaana ja se oli melko pehmeääkin vielä kun sitä oltiin siellä siirrelty. Juoksin pilkkopimeässä tuota jäistä tietä pitkin mökille ja liukastuin tietenkin matkalla pari kertaa. Polvi ja kyynärpää ottivat vähän osumaa ja kyynärpää on vieläkin kipeä kun siihen koskee. Varmaan murtunut sekin, mutta eikai sille enää kuitenkaan mitään tehtäisi kun tapahtuneesta jo useampi viikko. Kaatuessa ei kuitenkaan tuntunut niin pahalle.

 Mökillä sitten tietenkin kaikki ämpärit olivat jäätyneet maahan kiinni, repäisin yhden irti niin että pohjaan tuli reikä. Sain paikattua sen sanomalehdellä ja lapiolla raavittua siihen hieman multaa ja hiekkaa mökin alta ja näiden avulla auto saatiinkin liikkeelle ja isä pääsi lähtemään töihin. Aikaa ei onneksi tähän kaikkeen sählinkiin mennyt kauaa. Kärry jäi kuitenkin tuonne kuusiaidan juurelle ja me mentiin kotiin odottamaan pariksi tunniksi että tuli valoisaa ja sitten kannettiin nuo laudat mökille asti. Saatiin melkein kaikki laudat saman tien käytettyäkin niin ei tarvinnut pohtia niiden varastoimista.

Paavo oli edellisviikolla alkanut laittaa lattian kannattimiakin jo paikalleen, näihin väleihin sitten vain sahattiin lattian alapohjan laudoitus. En nyt muista kyllä tämänkään laudoituksen oikeaa nimeä, mutta tuo kuitenkin minkä päälle purut sitten tulevat. Väliin toki paperia, ettei puru valu rakosista mökin alle.

Sain tehtyä myös loput seinien vinolaudoituksista loppuun. Olohuoneen ikkunaseinän molemmat puolet olivat puoliksi vajaat. Puhumme muuten mökissä aina eri huoneista, vaikka tuolla onkin vain yksi pieni huone. Helpottaa kuitenkin vähän puheita kun tietää suunnilleen mistä kohtaa on kyse.

Tämä on ehkä ärsyttävintä koko laudoitusten tekemisessä! Näin käy todella usein ja monesti joudun kiskomaan naulat kokonaan ulos, kun ne ovat menneet niin kieroon ettei niitä enää saa lyötyä loppuun. Minulle on ostettu jo omia, hieman lyhempiä  naulojakin ja käytän kevyempää vasaraa, mutta silti näin käy jatkuvasti. En ehkä vain osaa tätä(kään) hommaa :D

Valmis!

Kun olin saanut vinolaudoitukset valmiiksi, aloin tehdä kuistin ulkolaudoitusta. Sekin oli hieman hankalaa juuri kieroutuvien naulojen takia sekä sen vuoksi että siinä oli muutenkin melko paljon muistettavaa. Ulkoseinissä oli kuulemma erityisen tärkeää että laudasta tulee puun ydinpuoli ylöspäin. Lisäksi piti sahata alareunaan pieni viiste, että seinää pitkin valuva vesi tippuisi sitä pitkin pois. On kyllä hieman yksinkertainen olo, koska vaatii niin paljon pähkäilyä että viiste tulee oikein puun ydinpuoleen nähden. Onneksi olen sairaanhoitaja enkä timpuri.

Toisen puolen sain tehtyä ennen kuin laudat loppuivat. Toinen puoli enää niin voidaan tuoda ovi ja ikkunat paikalleen. Näiden kanssa äheltäessäni Paavo aloitteli välikaton laudoitusta. Voin kuvitella miten rankkaa on naulata päänsä yläpuolella, hän saa kyllä ihan vapaasti hoitaa tuon työvaiheen.

Aika paljon saatiin aikaiseksi taas yhden ainoan vapaapäivän aikana.