Juhannusviikko

Niin se aika vaan menee, kohta onkin jo taas juhannus! Lämpöä on riittänyt, mutta onneksi välillä tulee vähän vettäkin. Aika pitkälti olen saanut kasteltua sadevedellä, nuo viime kesänä laitetut isot pöntöt on kyllä hyvät, vaikka rumat ovatkin.


Juhannusruusut kukkivat komeasti, tosin tämä kuva on kotoa eikä mökiltä. Kotona on yli kaksimetrinen "ruusuaita," jossa on sekaisin juhannusruusua ja jotain pinkkiä lajia. Tästä keskusteltiin viime kesänä, mutta totesimme että tuo ei ole kuitenkaan onneksi sitä hävitettävää kurtturuusua. Olisi ollut kyllä melkoinen operaatio jos tuo olisi pitänyt hävittää..

 Mökillä koin viime viikolla järkytyksen hetkiä, kun toinen hunajamarjapensaista oli leikattu niin, että ainoastaan yhteen oksaan oli jäänyt muutama lehti. Jälki oli niin suoraa, että ajattelin että nämä on joku käynyt saksilla leikkaamassa. Paavo onneksi tiesi, että rusakko pystyy tekemään tuollaista jälkeä, niin en alkanut asentaa mitään valvontakameroita vandaalien takia. Harmitti kyllä suuresti, tuossa olisi ollut jo raakileitakin. Onneksi toinen pensas on vielä koskematon, niin pääsee ehkä marjoja maistelemaan. Suunnittelen kyllä jo jonkinlaista aitausta noiden ympärille ainakin talveksi, että ristihampaat pysyvät varmasti kaukana.

Ennen en ole ajatellut rusakoista juuri mitään, eivät ole minulta tuhonneet muuta kuin paria tulppaaninlehteä ovat maistelleet. Jos tämä meno jatkuu niin alkaa kyllä sota niitä vastaan 😤

Oksia ei oltu edes syöty, ne oli vaan katkottu ja jätetty tuohon juurelle.

Siirtolapuutarhalla näkyy paljon myös fasaaneja ja siilin olen nähnyt muutamaan kertaan. Niiden en ole kuitenkaan huomannut aiheuttaneen harmeja. Täytyykin muuten muistaa laittaa siileille vettä johonkin astiaan... 

Sitten ihan toiseen asiaan. Tänä vuonna ilmoittauduin taas Avoimet puutarhat -päivään ja sain sen tiimoilta kokeiluun Biolanin kastelualtaan ja sammalmultaa. Mullassa on seassa melko suuriakin biohiilen paloja, joita aluksi luulin kiviksi ja ihmettelin miksi multasäkissä on niin paljon kiviä. Olen joskus lukenut että biohiiliä voisi tehdä itseki. Ne imevät itseensä ravinteita ja vapauttavat niitä sitten hiljalleen kasvien käyttöön. Ilmeisesti ne pitävät myös kosteuden paremmin mullassa. Biohiilet pitäisi "ladata" ravinteilla ennen käyttöä, muuten ne imevät sitten mullan seassa itseensä kaikki ravinteet. En tähän hirveästi ole perehtynyt, mutta joskus voisi vaikka siskon kanssa hiiliä yrittää tehdä. Oletin että nyt kun hiilet ovat jo tuolla mullan joukossa, niin niissä olisi jo imeytyneenä valmiiksi jotakin ravinteita. 

 Laitoin altaaseen kokeeksi tomaatin, chilin ja kasvihuonekurkun. Toivottavasti ne viihtyvät yhdessä... Viime vuonna minulla oli avomaankurkkua, mutta siitä tullut kurkku ei ollut edes oikein hyvän makuinen, joten kokeilen nyt erilaista kurkkua. Toivottavasti sekin nyt viihtyisi nimestään huolimatta ulkona, seinustan vieressä pitäisi kyllä olla oikein lämmin ja mukava paikka. Sain viime vuonna vähän erilaisen kastelualtaan, mihin laitettiin päälle kasvusäkki. Siinä kasvoivat uskomattoman hyvin tomaattit ja se avomaankurkku, joten odotukset ovat nytkin korkealla. Siihen vanhaan altaaseen ostin nyt uuden kasvusäkin ja laitoin siihen myös tomaattia ja kasvihuonekurkun. Altaat ovat käteviä, ei tarvitse stressata kastelusta, riitää kun tarkistaa tuosta punaisesta pallurasta veden tason ja noin kerran viikossa lisää vettä.

Huomasi kyllä, että koronakevät saanut ihmiset harrastamaan viljeyä. En meinannut löytää mistään enää taimia. Tomaatin taimia en löytänyt mistään, onneksi kaveri oli kasvattanut niitä yli oman tarpeen ja sain häneltä viisi taimea. Kaksi taimea on nyt ihan tavallisissa ruukuissa, mutta niissäkin on tuota sammalmultaa. Nyt voi vähän vertailla, tuleeko tuossa kastelualtaassa paremmin vai onko aivan sama kasvavatko ne normiruukuissa. Kasvihuonekurkut löysin etsinnän jälkeen K-raudasta ja chilin vielä toisesta K-raudasta. Nyt vain satoa odotellessa.