Mehiläistarhaajaksi?

Näin yksi yö unta, että minulla oli mökillä sellainen mehiläispöpeli, jota innoissani hoidin ja keräilin hunajaa. Päivällä muistui tuo uni mieleen ja mietin että se voisi oikeastikin olla kivaa. Muistan  lukeneeni jostain  puutarha- tai sisustuslehdestä miehestä, jolla oli siirtolapuutarhalla mehiläisiä, eli se ilmeisesti oikeastikin olisi mahdollista. Jostain syystä en pelkää mehiläisiä lainkaan, vaikka hämähäkkejä pelkäänkin kuollakseni.

Tutkin netistä asiaa ja mehiläistarhauksesta kiinnostuneille järjestetään kursseja jopa
kansanopistoissa. Äkkiseltään en kyllä lähistöltä tällaista kurssia löytänyt, mutta tykkäsin Facebookissa ja Instagramissa muutamasta aiheeseen liittyvästä sivusta lisätietojen saannin toivossa. Menisin hakemaan kirjastosta aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, jos kirjastojakaan ei nyt olisi suljettu vallitsevan tilanteen takia....

Luin myös että mehiläispesän voi vuokrata pölytyspalvelun nimellä. Paikasta riippuen tämä maksaisi noin 100 euron luokkaa kesältä ja siihen kuuluu myös pesän hoito. Hunajaa ei saa itse pitää vaan se menee pesän omistajalle, mutta tässä saisi aluksi katsella hieman sivusta mitä kaikkea pesän kanssa oikein tehdään. Luin muuten että hunajaa voi tulla yhdestä pesästä jopa 100 kiloa vuodessa! Keskimäärin hunajaa tulee kuitenkin yhdestä pesästä noin 40 kiloa vuodessa, mikä sekin kuulostaa valtavalta määrältä. En ole vielä ihan ymmärtänyt miten hunajan linkous kennoista irti sitten tapahtuu, mutta käsitin että linkousvälineitä kaikkien ei tarvitse itselleen hankkia, vaan sen voi tehdä muualla.

 Voi olla että tämä on taas vain sellainen hetken päähänpisto joka ei etene tätä pidemmälle, mutta seuraan nyt ainakin tovin netistä asiaa.  Naapureiden ei tarvitse siis vielä kauhistua että kohta olisi mehiläispönttöjä palsta täynnä... Vaikka oikeastaan mehiläisistä olisi varmasti paljon hyötyä muillekin😇

Karanteeni jatkuu

Tänään oli hieman epävakainen keli, joten en viitsinyt lähteä uudelleen sateeseen pihahommiin. Vaihdoin muutamaan viherkasviin mullat ja siinä kellarista multia hakiessani kiinnitin taas hieman huomiota siellä talvehtiviin gladioluksiin, tulppaaneihin ja daalioihin. Näky ei ollut mikään silmiä hivelevä.

Upeat gladiolukseni.

En ole ennen hoitanut näitä talven yli (enkä kyllä nytkään näille mitään hoitotoimia ollut tehnyt), vaan vienyt ne äidille. Siksi en nyt oikein ymmärrä onko tämä normaalia vai ei. Joskus muutama kuukausi sitten ihmettelin jo noita pilkkopimeässä kasvavia honteloita varsia ja äiti neuvoi ne leikkaamaan. Leikkasinkin ne silloin, mutta nyt nämä näyttivät jo uudelleen aivan samoilta. Leikkasin varret vieläkin pois ja toivon että niistä tulisi vielä kerran uudet.

Tässä kukkaan puhkeavat tulppaanini. 

Kokeilin syksyllä myös tulppaanien kasvatusta purkissa ja tältä nekin näyttivät nyt pilkkopimeässä vietetyn talven jäljiltä. Kävi näitä ihan sääliksi, niin nostin ne nyt pimeästä pois kellarin ikkunan eteen.

Tarkemmin sanottuna nostin kukat taloyhtiön pyykkitupaan. Pyykkituvassa on jo ennestään meidän keittiöremonttimme valmistumista odottavavat tiskikone, kaakelit ja liesituuletin. Olen näköjään ottanut omakseni talosta muutakin kuin pihan hoidon...

Pyykkituvassa noita kukkia muistaa ehkä kastellakin edes joskus ja jos jollain on vinkkejä miten nuo parhaiten saa säilymään hengissä talven yli, niin saa kertoa!

Uutisia

Tuli tässä juuri mieleen, että olenko tänne muistanut lainkaan kirjoittaa, että sain puurojuhlassa siirtolapuutarhan kunniakirjan 🙈 Instagramiin laitoin silloin samantien ja jotenkin tätä blogia ei talvella tullut kirjoiteltua juuri lainkaan, niin asia sitten vain jäi unholaan.

Kuitenkin marraskuussa olin ihan puulla päähän lyöty, kun minua oikein pyydettiin tulemaan puurohjuhlaan. Meidän tekemäämme työtä haluttaisiin siellä muistaa jotenkin. Menin juhlaan siskoni kanssa ja siellä minulle ja muutamalle muulle palstalle jaettiin nämä kunniakirjat.

Tänä vuonna palstantarkastusryhmä oli kiinnittänyt erityisesti huomiota tehtyihin remontteihin ja sitähän meillä tosiaan on tehty.  Raati oli myös huomioinut palstoja joilla kompostoidaan ja jotka ovat auki kävijöille Avoimet puutarhat -päivässä. Tällekin vuodelle olen jo ilmoittautunut mukaan täällä, Heinäkuun alussa pääsee siis ihailemaan tätä kunniakirjaa oikein paikan päälle, samoin remontin etenemistä. Kompostini eivät ehkä ole ihan palkintokunnossa, mutta niiden parantelu on jo käynnissä vastaamaan tätä suurta kunniaa 😉

Olen aina vitsaillut kun päivittelen palstani virheitä, ettei tästä mitään palkintopihaa ole tarkoitus tehdäkkään, kunhan jotenkin paranisi. Ja nyt se palkinto sitten jo tulikin! Ihana tunne kun meidän työmme on huomattu, vaikka paljon on vielä tehtävääkin. Kiitos raadille!

Voihan korona

Koronalta ei voi välttyä nyt missään, eipä näköjään täälläkään. Satuin käymään Tallinnassa pari päivää ennen kuin tulivat ohjeistukset 2 viikon karanteeneista ulkomailta palaaville, joten jouduin itsekin karanteeniin.  Pihahommia voi nyt onneksi tehdä, siinä harvemmin tulee muita lähietäisyydelle.

Leikkasin ensin kotona kaksi omenapuuta, joita ei ollut kukaan leikannut varmaan vuosikausiin. Asumme siis pienessä kerrostalossa, jossa ei ole mitään huoltofirmoja, vaan asukkaat hoitavat itse nurmikon leikkuun, lumityöt, rapun siivouksen ym. Olen ottanut pihan hoidon käytännössä omakseni ja tehnyt kaiken niinkuin olen itse parhaaksi nähnyt. Piha ei ole onneksi iso, eikä siinä ole kuin neljä omenapuuta, muutama marjapuska ja tuo naapurin raja vadelmaa. Seinustalla on hieman tarha-alpia ainoana perennana. Tontin toisella rajalla on orapihlaja-aita.

Leikkasin puita reilulla kädellä,  koska omenoita tuli viime vuonna ihan ongelmaksi asti. Ei haittaa yhtään jos vähän vähenisivät.

Oksia lähti varmaan yhden kokonaisen puun verran ja lisääkin olisin vielä halunnut ottaa. Tuo puu on vaan päässyt jo niin isoksi, että en päässyt ihan ylös vaikka oli tikkaat ja oksasaha parin metrin varrella. Yhtä puuta en edes yrittänyt enää leikata, se näyttää niin kauhealle etten usko että siitä enää hyvää saisikaan. Täytyy ehdottaa kokouksessa että se kaadettaisiin kokonaan, siitä tulevat omenatkin putoavat ruusupöheikköön mistä kukaan ei niitä taatusti kerää. 

ENNEN leikkausta.

Jatkoin omenapuiden leikkuuta vielä mökilläkin.  Tajusin tässä tovi sitten, että olen kaikki nämä vuodet leikannut näitä väärin. Koitin nyt hieman pelastaa tilannetta ja jotenkin siinä nälkä kasvoi oksia leikellessä. Ja nyt ne puut vasta oudoilta näyttävätkin.  En taida kehdata laittaa edes kuvaa leikkauksen tuloksesta, odotan kesään josko lehdet hieman parantaisivat niiden ulkonäköä.... 

Evääksi leikkuuoperaatioon otin pari makkaraa ja mietin aluksi teenkö tulet sisälle puuhellaan vai ulos grilliin. Päädyin ulos grilliin ja myöhemmin alkoi tietenkin sataa. Istuin sitten sateessa syömässä kylmää makkaraa ja mietin onko tässä mitään järkeä. Eipä tainnut olla, jos ei tule koronaa niin tavallinen flunssa varmaan ainakin.

Vihdoinkin talvi

Viime kirjoituksessa olin  innostunut keväästä, vaikka talvikin tuli nyt vasta. Tosin ei ilmeisesti kestä kovin kauaa tämäkään...

Tänään on kuitenkin ihana aurinkoinen pakkaspäivä ja kävinkin vähän jo kävelyllä mökillä. Palsta näyttää kauhean sotkuiselta, kun pihapöytä ja-penkitkään eivät mahtuneet täksi talveksi sisälle. Kylkiäinen on täynnä puretun leikkimökin tavaroita ja sisälläkin on jo roinaa säilössä ruohonleikkurista lähtien. Jospa ensi talveksi saisi kasvihuoneen/varaston tehtyä valmiiksi niin saisi sinne osan tavaroista säilöön. Emme ole vieläkään edes hakeneet lupia siihen, Paavon pitäisi tehdä ensin jonkinlaiset piirustuksetkin siitä.

Tänään siirtolapuutarhalla kävellessäni katselin muiden kasvihuoneita ja pohdin vähän miten ne on palstoille sijoitettu. Kovin monella ei kasvihuoneita edes ollut ja niistäkin monet olivat sellaisia kevytrakenteisia valmiskasvihuoneita. Ilmeisesti ilmansuunnilla on kuitenkin väliä ja jonkinlaisia tuuletusluukkuja täytyisi olla. Meidän kasvihuoneemme on tarkoitus tehdä vanhoista korkeista ikkunoista ja toiseen päätyyn tulee umpinainen varasto. Siirtolapuutarhan sääntöjen mukaan koko saa olla enintään 6m2. Paavon mukaan kasvihuoneen rakentamiseen ei kulu paljon aikaa (eikä toivottavasti rahaa), joten sen tekeminen ensi kesänä ei olisi mahdoton juttu. Täytyisi vain ensin vähän perehtyä asiaan ja hakea ne luvat.

Kirjoitin jo aiemmin että haluaisin kokeilla maissin kasvatusta ja googlettelin mistä maissin siemeniä saisi ostettua. Löysinkin sitten Hyötykasviyhdistyksen verkkokauppan, josta en tiennyt aiemmin mitään. Meinasin seota verkkokauppaa selaillessani, siellä oli niin paljon kaikkia minulle ennestään tuntemattomia kasveja. Sain kuitenkin hillittyä itseni ja tilasin vain sen suunnittelemani maissin ja heräteostoksena punarevonhäntää. Äiti tuli mukaan tilaukseen ja hän sitten tilasikin vähän enemmän... Elättelen  toiveita että saan itsekin muutaman siemenen noista hänen tilauksistaan 😉

Itseasiassa tässä tätä kirjoittaessani päädyin taas selaamaan Hyötykasviyhdistyksen sivuja ja liityinpä nyt jäseneksikin. Saa nähdä mitä iloa siitä tulee olemaan, hinta ei ainakaan ole suuri, 29€ vuodessa. 

Uusi vuosi

Onpas kulunut taas paljon aikaa edellisestä tekstistä. Tuntuu ettei mökillä hirveästi ole tapahtunut sitten syyskuun, mutta kun selailen kuvia puhelimesta niin on sentään jotakin tehty. En saa taas puhelinta ja läppäriä yhteistyöhön niin en kaikkia kuvia saa nyt edes koneelle.

Loppusyksystä sahasin koko orapihlaja-aidan matalaksi. Se on ollut aivan kauhea niin kauan kun palsta on minulla ollut, niin ajattelin ettei sitä voi tuosta enää kauhemmaksi saada. 

Jospa se lähtisi tästä sitten uuteen kasvuun. Olen käsittänyt ettei sitä millään kuolemaankaan saa, eikä suoraan sanottuna haittaisi vaikka se kuolisikin. Olen aina ihan naarmuilla kun koskenkin siihen. 

Pitäisi vielä lapioida tuo aidan juuri auki tien puolelta ja istuttaa siihen jotakin maanpeittokasvia. Eivät sitten ehkä rikkaruohot niin rehottaisi. 

Takapihalla olen alkanut tyhjentämään isoa lehtikompostia. Se on vanhan omistajan peruja oleva vino lautakyhäelmä, jonka ajattelin hävittää kokonaan. Palstalla oli hänen perujaan myös neljä muovikompostia, joilla ajattelin pärjätä jatkossa. Pitäisi vaan jaksaa pilkkoa kaikki kasvit pieniin osiin, että maatuisivat nopeammin ja eivät täyttäisi komposteja heti. En muutenkaan ole mikään tunnollisin kompostin hoitaja, pitäisi siinä vähän petrata. 

Kesältä jääneet tomaatinraakileet, jotka kypsyivät hyvin kellarissa. 

Takapihalla oli viime kesänä "kukkaniitty" jonka tein tuoksuvattujen poistosta jäänelle joutomaalle. Ensi kesäksi ajattelin tehdä sinne uuden perennapenkin. Täytyy suunnitella mitä kukkia sinne laittaisi, osan olisi hyvä olla korkeita että saa vähän näkösuojaa. Jonkun kivan kaaren tai kehikon voisi myös laittaa köynnöskasvien tueksi. 

Lisäksi ajatelin siirtää etupihan kasvilaatikot mökin sivustalle. Niiden nykyinen paikka taitaa olla liian paahteinen, koska mikään ei oikein kunnolla kasvanut niissä. Mökin sivustan laatikosta tuli paljon parempi sato. Niiden paikalle taas pitäisi keksiä jotakin, ehkäpä lisää marjapensaita? 

Kasvihuone olisi kiva saada ensi kesänä tehtyä, mutta siihen ei ole haettu vielä lupiakaan. Paavon pitäisi tehdä siitä ensin piirustukset hakemusta varten. Kattoremonttia oli myös ajateltu ensi kesälle, mutta kun kotonakin remontoidaan nyt keittiötä, niin täytyy vähän katsoa riittävätkö rahat kaikkeen. Vesi nyt ainakin pitäisi saada tulemaan hanasta ja menemään viemäriputkea pitkin ulos ensi kesänä. Sen ei pitäisi olla iso homma, varsinkin kun putket ja letkut on jo kaivettu maahan. 

Siirtolapuutarha-lehdessä oli jossakin numerossa esitelty maissin kasvatusta, se kuulosti hauskalta niin pitänee sitäkin kokeilla ensi kesänä. Muutenkin nyt kun uusi vuosi vaihtui kaksi päivää sitten ja aletaan hiljalleen mennä kohti kevättä, niin aloin heti miettä jo kesää 💗

Puuhella ja muuta

Puuhella on viimein kiinni hormissa ja kokeilimmekin sitä jo hieman yksi päivä. Hyvin veti Paavon muuraama hormi!

Vielä puuttuu eduspelti lattialta ja kaakelit hellan päältä. Ja piipunhattu. Mutta muuten siis hella on valmis 😁 Olihan tätäkin reilu vuosi odotettu!

Pihalta tulee satoa edelleen. Kesäkurpitsoja on tullut paljon ja osa on todella suuriakin. Näitä on syöty jo grillattuna, täytettynä, lasagnessa, marinoituna ym. mutta vieläkin riittää. Ja monta olen antanut poiskin....

Tomaattejakin saa syödä joka päivä leivän päällä ja on niitä muutamaan ruokaankin saanut työntää etteivät ehdi mennä huonoksi. Yllättävän paljon näitäkin on tullut ja alun latvamätäkin näyttää nyt hävinneen. Kunpa vielä olisi sen verran lämmintä, että ehtisivät loputkin kypsyä.

Pihallakin hieman kukkii vielä. Kävimme Hämeenlinnassa kirpputorireissulla ja ostin sieltä syyskaunosilmän ja purppurakeijunkukan. Näitä oli pöytään laittamassa vanhempi nainen, joka alkoi heti minulle niistä kovin puhua. Tuli tuosta tädistä ihan oma isotätini mieleen, joka juuri myöskin toi minulle uusia kukkia. 

Gladioluksetkin alkoivat kukkia, en olisi uskonut että näistä mitään tulee. Kuitenkin melkein kaikki ovat nyt kukassa. Niiden vieressä kukkii kultapallo, jonka toin viime kesänä äidiltä. Nuo on itseasiassa sen ainoat kukat, toivottavasti ensi vuonna kukkii hieman runsaammin.

Toivottavasti uudet lajit jäävät henkiin ja esim. tataria pitää yrittää hävittää vielä ensi kesänäkin.