Tarina kasvihuoneen synnystä

Olen Paavolle marmattanut kasvihuoneesta jo monta vuotta, eikä sitä tänäkään vuonna ehditä rakentamaan. Ehkä sen takia hän antoi minulle synttärilahjaksi minikasvihuoneen, että marmatus hetkeksi kaikkoaisi. Olin tästä iloinen. Paitsi kuulemma minun pitäisi se itse koota. Mutta eihän siinä mitään, olenhan kätevä emäntä.

Ensin luin epäselviä ohjeita varmaan tunnin ja katselin lähes samannäköisiä metallipalikoita, ennen kuin pääsin alkuun. "Ruuveja ei saa kiinnittää liian kireästi," no helppo homma, jätetäänpän todella löysästi. Sitten piti kiinnittää jo lasit, kun oli kiinnitetty toisiinsa ainoastaan tuo pohjakehikko ja pystyosat. Kovin hontelolta vaikutti, mutta löysästi piti ruuvit olla kiinni. Ei mennyt montaa minuuttia, kun hento tuulenvire sai metallit taipumaan ja  lasit kaatumaan. Riks ja raks, ihme kun vain yksi lasi hajosi. Meinasi itku tulla kun veetutti niin paljon. Googlailin jo lasiliikkeen aukioloaikoja ja pohdin paljonkohan tuommoinenkin tulee maksamaan. Ja juuri hajosi tietenkin tuollainen päätyosa, missä on vinokin tuo yksi sivu.

Onneksi sitten tuli töistä Paavo, joka osaa tehdä mitä vaan. Porukoille oli jäänyt mökin ikkunoiden teosta ylimääräistä lasia ja lasiveitsikin löytyi. Ei mennyt montaa minuuttia kun oli uusi lasi leikattu ja yhdessä saatu kasvihuone kasaan. Vääntynyt runkokin suoristui kun saatiin lasit kiinni Eipä tuota olisi yksin saanut kyllä koottua se kuuluisa Erkkikään, joten ei ihme etten onnistunut. 

Olisin halunnut minikasvihuoneen oikealle kasvihuoneelle suunnitellulle paikalle tuohon sora-alueelle, mutta se piti nyt iskeä täksi kesäksi keskelle nurmikkoa, ettei se hajoa kattoremontin tiimellyksessä. 

Haettiin vielä toinenki lavankaulus, niin tästä tuli hieman korkeampi. Ajattelin tänne myöskin laittaa kastelualtaat ja kasvusäkit. Sitä en kyllä tiedä mitä kasveja tänne mahtuu, koska tomaattinikin alkavat olla jo niin korkeita, että tulee katto vastaan. Ehkä laitan melonia, kasvihuone- ja viidakkokurkkua ja chiliä kokeeksi yhdet kutakin ja jos vielä mahtuu niin tomaattia ja chiliä. Jotkut tykisysteemit niille pitää vielä keksiä. 

Ostin tähän myös pohjakankaan ja kattolasit ovat toki myöskin. Kai tässä pikkuhiljaa pitäisi ne kastelualtaat saada askarreltua, niin saa taimet tänne siirrettyä. Melko hontelohan tuo kasvihuone on, mutta toivotaan että nyt pysyisi kasassa. Ehkä tällä tarinalla on alun draaman jälkeen kuitenkin onnellinen loppu. 

Toukokuun puoliväliä

Onkin kulunut taas monta kuukautta, kun kirjoittelin edellisellä kerralla. Eikä  mökillä kyllä varsinaisesti ole mitään tapahtunutkaan, tavallisia keväthommia vain. Aika menee nyt niin nopeasti, tuntuu ettei ehdi oikein kuin töissä käydä. Viime viikolla oli jo muutaman päivän helle, silloin ehdin leikkaamaan ensimmäisen kerran nurmikon ja grillailimme mökillä kavereiden kanssa. Nyt kuitenkin on taas viileää ja on satanut monta päivää. 

Kasvimaalaatikot olen möyhinyt ja lisännyt hevosenkakkaa, niihin pitäisi tehdä kokonaan uudet laudoitukset vanhojen, osin jo lahonneiden ympärille. Olen tehnyt ne ihan vain raakalaudasta ja nyt kun olisi niiden viides kesä edessä, niin ne alkavat olla tiensä päässä. Vaihtoehto olisi että siirtäisi kaiken mullan pois ja tekisi uudet laatikot, mutta taidan vain jättää vanhat laudat sisälle ja tehdä uudet ympärille. Tai jos en saa tuotakaan aikaiseksi, niin annan olla. Ehkä ne vielä tämän kesän pysyvät kasassa ja miettii sitten ensi keväänä uudelleen. Perunat jo laitoinkin maahan viime viikon helteiden aikaan, samoin  kehäkukat, malopit ja muut kesäkukat takapihan kukkapenkkiin. Muut siement odottavat vielä maahan pääsyä. 

Kotona esikasvatukset ovat olleet hyvässä vauhdissa jo huhtikuun alusta alkaen. Olen kasvattanut tomaattia, chiliä, basilikaa, viidakkokurkkua, vesimelonia, kasvihuonekurkkua, kahta eri lajia maissia, kesä- ja jättikurpitsaa, auringonkukkaa, tuoksuhernettä, ruusupapua, hämähäkkikukkaa, hieman lehtikaalia, kukkakaalia ja pinaattia ja mitähän vielä. Olen koittanut hieman hillitä, ettei samaa lajia olisi hirvittävää määrää, mutta chiliäkin taitaa nyt olla 8 taimea, samoin tomaattia. 

Tässä nyt vain jokin vanha kuva tomaateistani. Nyt ne ovat jo sellaisia puolimetrisiä hujoppeja. Muutaman veinkin jo mökin kuistille isompiin purkkeihin, muut seilaavat vielä kotona sisältä ulos karaistumaan ja takaisin sisälle. Lienee tuo karaiseminenkin melko turhaa, ihan hyvin nekin taimet näkyvät mökillä voivan, vaikka olen ne sinne viileälle kuistille vain jättänyt.

Viime vuonna minulla oli taimia olohuoneen lisäksi taloyhtiön pyykkihuoneessa, mutta se ei oikein ollut hyvä paikka, kun ikkuna on itään päin. Tänä vuonna keksin, että pyörävaraston ikkuna olisi etelään päin ja siihen ikkunalaudallehan saa hyvin mahtumaan noita muoviastioita, missä pidän taimipurkkeja. Ja siellähän kaikki ovatkin kasvaneet hyvin!

Olen kasvattanut aiempina vuosina onnistuneesti tomaattia, chiliä ja kasvihuonekurkkua Biolanin kasvusäkeissä ja aion jatkaa sitä nytkin. Minulla on ollut yksi Biolanin kasteluallaskin, mikä on myöskin tosi kätevä. Riittää että vettä lisää noin kerran viikossa. Altaat ovat kuitenkin melko arvokkaita, joten ajattelin tänä vuonna kokeilla niiten askertelua itse. Ainakin Puutarhurin maja n sivuilla on  hyvät ohjeet tällaiseen. Aion hieman muunnella vielä tätä, mutta jos homma onnistuu niin kirjoitan siitä vielä erikseen. Olen kovin huono lannoittamaan, siksi nuo kasvusäkit ovat olleet niin kätevät. Tänä vuonna aion kuitenkin perehtyä enemmän lannoittamiseen muutenkin, niin että saisin hyvän sadon myös ihan ruukuistakin. Bokashoinnin olen taas keväällä aloittanut uudelleen ja olen saanut siitä tulemaan hyväntuoksuista bokapisua, niin sillä nyt ainakin lannoitan. Lisäksi ostin  jotakin lannoitetikkuja ja hevosenkakkaakin on saavillinen. Haettiin sitä äidille koko peräkärryllinen ja otin vähän itsellenikin. Jospa näillä aineksilla saisi satoa aikaiseksi. 

Luin jostain, että tämän kerrotun valkovuokon nimi olisi tyllivalkovuokko. Kuvaava, kaunis nimi.

Kuvitukseksi laitoin tähän taimien lisäksi kuvia toukokuun puolivälin kukkijoista. Paljon on jo kukkia ja lisää tulossa kokoajan, myös niitä ei toivottuja. Olen ottanut  jo alkukeväästä projektiksi vuorikaunokkien ja loppujen tatarien hävityksen. Tuntuu melko toivottomalta, vuorikaunokin alkuja puskee kokoajan mitä ihmeellisimmistä paikoista. Tatarta nyt sentään on vain tietyissä paikoissa, mutta kokonaan eroonpäsy tuntuu hankalalta.

Näin isolta alalta olen viime syksynä kaivanut pois tatarta ja tänä vuonna homma jatkuu. Paksuimmat juuret joita löysin olivat edelleen käsivarren paksuisia (ainakin minun ohuen käteni paksuisia) ja vein niitä jälleen kuorman kaatopaikalle. Joka viikko saa kuitenkin vielä nyppiä ja kaivella uusia alkuja pois. Ajattelin tähän tosiaan laittaa hevosenkakkaa, johon kasvamaan kurpitsaa. Jos ne kasvavat yhtä hyvin kuin viime vuonna, niin niiden pitäisi tehokkaasti peittää myös tatarta alleen.

 

Sain viime kesänä isotädiltä suuren määrän erilaisia kukkia, myös nämä esikot on sieltä. Kaksi tällaista isoa, fuksianpunaista tupsaletta on jo takapihalla. Toin nyt tänä keväänä samaan penkkiin lisää esikkoa siskon pihasta. Siinä oli keltaista ja kahta eri sävyistä punaista. Toivottavasti ovat ensi keväänä jo isoja tupsaleita nekin. Jos olisin järkevä niin ajattelisin varmaan sopivatko kukkien värit yhteen, mutta isken vain mitä sattuu minnekin 😁

Lopetan nyt tämän kirjoituksen tähän, rönsyilee jo vähän suuntaan jos toiseenkin. Koitan jatkaa joku toinen päivä, hieman aiemmin kuin usein kuukausien päästä. Tässä kun vihdoin sain taas kuvat puhelimesta koneelle, niin tulee vaikka mitä juttuaiheita mieleen. 

Kevättä kohden

Helmikuun ensimmäinen päivä ja pakkasta kymmenkunta astetta. Luntakin on tänä vuonna riittänyt, tällä hetkellä noin 50 senttiä ja lisää näkyi hiljalleen satavan. Kevättä kohti kuitenkin aletaan mennä ja pikkuhijaa voi alkaa suunnittelemaan kesän viljelyksiä. 

Tilasimme äidin ja siskon kanssa kasan erilaisia siemeniä, mitä täytyy pian alkaa esikasvattamaan. Herkkuhyppykurkku- ja viidakkokurkku lienevät näistä ne erikoisimmat. Lisäksi tuli tilattua jättikurpitsaa, erilaisia tomaatteja, chiliä ja mitähän vielä. Viimevuotisiakin siemeniä on tallessa vielä runsaasti, mutta joidenkin kasvien osalta lienee parasta jo luovuttaa. Esim. parsakaalit voisi jättää kylvämättä, tässä kuvassa koko viime vuoden sato rusakkojen parturoinnin jäljiltä....

Tällä hetkellä olisi kauhea vimma laajentaa viljelyksiä, mutta en tiedä miten niitä järkevästi saisi mihinkään mahtumaan. Pieni mansikkamaa olisi ihana, samoin enemmän kastelualtaita joihin saisi mahtumaan tomaattia, kurkkua ym. enemmän. Kasvihuonehaaveen saanee kuopata tältäkin kesältä, kattoremontti ja sähkötyöt menevät nyt edelle. Teimme sentään siskoni kanssa viime kesänä kasvihuoneen hänen pihaansa, joten siellä varmasti pääsen harjoittelemaan kasvihuoneviljelyä. Teimme sen siis ihan kahdestaan ja lopputuloksesta tulikin melko uniikki... En taida kehdata edes esitellä sitä täällä, katsotaan vaikka sitten kesällä kun se on täynnä kukoistavia kasveja 😁 Meillä saattoi käydä sen suunnittelussa pieniä laskuvirheitä ja katosta tuli hirveän jyrkkä. Ihme kyllä se on pysynyt tähän asti vielä pystyssä, toivotaan että se on vielä keväälläkin...

Mökillä olen nyt talvella käynyt taas lähinnä katsomassa että kaikki on kunnossa. Rusakon jälkiä oli hirveästi, onneksi ne eivät olleet vielä tuhonneet hunajamarjapensaitani sen enempää kuin mitä jo kesällä tuhosivat. Olipa puutarhalla muuten nähty ilveskin, siitä oli oikein video Aamulehden sivuilla. Eipä haittaa minua ollenkaan, vaikka vähän ilves karsisi rusakkojen määrää. 

Syystöitä

Syksy tuntuu nyt etenevän vauhdilla, vaikka lämpimiä päiviä on vielä ollutkin. Nämä viinimarjapensaiden kuvat ovat parin viikon takaa, jolloin karsin niitä. Kuvat ovat vähän huonoja kun oli niin aurinkoinen päivä, mutta kai näistä selvän saa. Olin pohtinut pitäisikö koko pensaat vetää matalaksi, kun ne näyttivät niin huonoilta. Sain kuitenkin neuvon, että riittää kun otan nuo kuivat oksat pois, alhaalta tulee kyllä uusia. En tajunnut ottaa kuvaa kun nämä oli leikattu, mutta huomattavasti siistimmät ovat nyt. 

Keräsin myös loput kurpitsat, tai koristekurpitsoja maassa enää olikin. Ne olivat hauskasti ympäröineet kompostit ja kurpitsoja roikkui pitkin kompostien kylkiä. Aloin nyt miettimään taipuuko sana kurpitsa oikein "kurpitsoja" vai "kurpitsoita?" "Kurpitsoja" kuulostaa mielestäni järkevämmältä, joten sillä mennään, korjatkaa joku jos olen väärässä.

Kiskoin jäljelle jääneet lehdet ja varret juurineen irti ja melkoinen kasa niistä tulikin. Kärräsin nämä ja peräkärryllisen muuta puutarhajätettä ja risua kaatopaikalle, loput tältä syksyltä tulevat roskat voisi jopa saadakin mahtumaan noihin komposteihin.

Kurpitsat päätyivät koriin ja kodin ulkorappuselle koristeeksi. Nuo kaksi pientä pyöreää ovat vielä jättikurpitsaa, mutta ne olivat niin pieniä, ettei niistä mitään olisi saanut tehdyksi, niin päätyivät myös tuohon koristeeksi. 

Kurpitsat olivat levittäytyneet myös näiden kompostien taaksen, joten kun varret repi pois, niin jäljelle jäi näin paljon tyhjää tilaa. Toki tässä siellä täällä kasvoi vielä tatarta. jota vastaan olen taistellut jo muutaman vuoden. Lapioin onneksi jo melkolailla vähentyneet tatarin juurakot pois ja nyt maa näyttää melko siistille. Ajattelin että tähän kohtaan voisi ensi vuonna laittaa ruusupapua ja/tai tuoksuhernettä kasvamaan raudoitusverkon palasiin, jotka ostin tänä keväänä orapihlaja-aidan vierelle. Leikkasin siis viime syksynä orapihlaja-aidan alas, ja ajattelin ettei se kasva kovin nopeasti takaisin. Ostin raudoitusverkon palan, jonka leikkasin neljään osaan ja laitoin aidan vierelle. Aidoissa kasvoi ruusupapua ja tuoksuhernettä ja kyllä niistä ihan kivan näköiset tulivatkin, mutta nyt orapihlaja-aita on jo niin korkea, ettei mitään lisäaitoja siellä enää tarvita.

Ruusupapu.

Aita kasvoi siis takaisin todella nopeasti, nyt se on jo polven korkuinen. Kaksi kertaa sitä jo kesän aikana leikkasinkin. Tuo aidan alunen on kovin siivottoman näköinen, vedin sitä matalaksi trimmerillä aina kun leikkasin nurmikkoakin, mutta sitten trimmeristä loppui siima. En saa itse trimmerin siimakoteloa auki, että voisin ottaa kaupoille mukaan vanhan kelan malliksi. Enkä tietenkään ikinä muista asiasta sanoa, kun Paavokin olisi paikalla. 

Tomaatin raakileita jäi tänäkin vuonna hirveästi kypsymättä, tai oikeastaan kypsiä tomaatteja taisi tulla vain noin kymmenen kappaletta ja kaikki muut jäivät raaoiksi. Vein ne taas kellariin ja tarkistan lähes päivittäin, ovatko ne lähteneet kypsymään. Muutamaan vasta alkanut tulla punerrusta, vaikka reilu viikon ovat jo siellä olleet...

Kokeilin kasvattaa maissia myös kotipihassa, eri lajiketta tosin. Jossain luki, että kahta eri lajista maissia ei voi kasvattaa lähekkäin, muuten ne risteävät epäsuotuisasti. Halusin kuitenkin kokeilla eri lajikettakin, joten ajattelin että tämä 700 metrin välimatka on riittävä.  Laitoin isoon betonisaaviin neljä taimea, jotka kasvoivat kyllä pituutta melko hyvin, mutta tähkät eivät ehtineet kunnolla kasvaa. Tuo astia oli varmasti liian pieni näin monelle taimelle ja multaakin oli liian vähän. Kaksi tuollaista pienen pientä tähkän alkua siellä oli, kun eilen tyhjensin saavin. Saavi oli kasvanut juuria täyteen ja sieltä tulikin kaadettaessa ulos vain yksi todella tiivis kakku. Jos jatkan kokeilua ensi vuonna, niin parempi varmaan laittaa vain yksi taimi per saavi.

Mökillä jatkan taistelua tatarta vastaan muuten vielä useammassakin kohdassa. Tässä ne leviävät ärsyttävästi viereiseen kukkamaahan, joten koitan tästäkin saada niitä edes hieman vähenemään. Kaivoin juurakoita kottikärryllisen pois ja vein kaatopaikalle. Keväällä saa tehdä vielä saman uudelleen ja varmaan vielä monena muunakin vuonna. Täytyy keksiä tähän päälle jotain mikä ehkä vähän hillitsisi niiden kasvua. Tuntuu että takapihalla kurpitsat toimivat siinä tehtävässä varsin hyvin. joten josko tähänkin vaikka kurpitsaa laittaisi.... Niiden varsia pystyi vähän kuitenkin ohjailemaan, etteivät ihan kokonaan naapurin tontille lähteneet.

Tässä kohden olen päässyt tatarista jo voitollekin. Leikkimökki oli siis tuossa sora-alueen kohdalla ja tatarit ympäröivät sitä. Lapiolla kaivaminen ja nurmikon kylväminen ovat aika hyvin auttaneet. Keväällä tatarta kasvoi vielä nurmikon läpi, mutta nypin niitä pois ja vedin ruohonleikkurilla loput. Nyt loppukesästä niitä ei ole noussut enää yhtään! Toki tässä kuvan ulkopuolella on ruusua ja marja-aronia, joiden juurella tatarta vielä vähän puskee, mutta selvästi olen jo tässä kohden niistä voiton puolella. Taistelu jatkuu ensi kesänä. 

Syksyn satoa

Näitä jättikurpitsoja tuli tosiaan kaksi, joista toisen annoin jo pois. Toisesta ajattelin tehdä itse jotakin. Tutkiskelin hetken reseptejä, mutta päädyin kuitenkin marmeladiin, jota olen tehnyt joskus aiemminkin. Piirakan ajattelin myös tehdä, mutta lopulta teinkin piirakan vain niin, että heitin valmiiseen piirakkapohjaan valmista marmeladia ja heitin sen uuniin.

Käytin itse kurpitsasta ehkä puolet, sitten alko tuskastuttaa kun se oli niin suuri. Kyselin josko naapurit haluaisivat palan ja kaksi naapuria halusi. Lisäksi yksi kaveri kävi myös hakemassa palan. Kiva kun voi ilahduttaa muita omalla ylituotannolla. 

Marmeladia tuli lopulta neljä litraa, melkoinen satsi siis. Tähän tuli kurpitsan lisäksi sitruunamehua, sitruunan kuorta, sokeria ja voita. Eikai sokerilla ja voilla voi pahaa tullakkaan....

Murotaikinapohja oli ehkä vähän turhan kuiva tähän, mutta lähikaupassa ei ollut muuta enkä jaksanut itse alkaa pohjaa väsäilemään. Tähän tuli päälle vielä kermavaahtoa johon oli sekoitettu kanelia. Hyvää oli!

Kukkakaalisadosta sen sijaan ei ole ylituotantoa... Tällainen pienen pieni kukka näkyi reikäisten lehtien keskellä. Ikinä ennen en ole saanut aikaan edes tällaista, joten kai tässä jotain edistystä on tapahtunut.

Maissia otin tänään kolme tähkää taas kokeeksi irti. Jyvät näyttävät ihan hyvin kehittyneiltä, mutta en tiedä miksi nämä ovat osin tällaisia tummia. 

Tuo yksi tähkä näyttää melko normaalilta keltaiselta, muut ovat enemmän tai vähemmän tummia. Täytynee kysyä joltain viisaammilta uskaltaako näitä edes syödä. Onneksi vielä jäi kypsymään kymmenkunta tähkää.  

Lisää syksyn satoa

 

Porkkanaa, punajuurta ja perunaakin on tullut mukavasti.

Päätin kokkailla näistä mahdollisimman omavaraisen aterian. Pakastimesta löytyi vielä pala isän ampumaa peuran lihaa, jonka kanssa tein uunijuurekset (perunaa, porkkanaa ja punajuurta) ja salaattia, jossa mökiltä lehtisalaattia, lehtikaalia, pinaattia ja kurkkua. Tomaatit eivät ehtineet tähän ateriaan kypsymään, mutta nyt niitäkin olisi ollut. Viinikin oli Paavon isän tekemää raparperivalkoviiniä. 

Ateriassa ainoastaan oliiviöljy, mausteet ja salaatinkastike olivat kaupasta. Haaveissa olisi jossain kohtaa tosiaan muuttaa maalle ja elää enemmänkin omavaraisesti. Viljelyt pitäisi silloin toteuttaa hieman suuremmassa mittakaavassa ja pitää lisäksi eläimiä. Kanoja nyt ainakin, niistä onkin jo kokemusta. Sellaista rotua mielellään, mikä hautoisi ja sitten voisi syödä myös kukkopoikia munien lisäksi. Metsästämällä voisi saada myös ruokaa, mutta itse en ehkä pystyisi ampumaan, vaikka nylkemisessä avustaminen ym. onnistuukin. Työntekoa olisi myös kiva vähentää.  Jospa nämä haaveet toeutuisivat jossain kohtaa, siihen asti jatketaan siirtolapuutarhailua ja koitetaan saada remontit valmiiksi, myös kotona. 

Kurpitsat ja muuta

 Istutin tosiaan keväällä vanhaan kompostikasaan kurpitsaa. Taimia oli kaksi jättikurpitsaa, kaksi kesäkurpitsaa ja kolme koristekurpitsaa. Toinen kesäkurpitsa kuoli heti alkuunsa ja toinenkin jäi kovin pieneksi. Yhden ainoan kurpitsan siitä sain näin syyskuun alulla. Muut kurpitsat sen sijaan villiintyivät oikein kunnolla. Varret kasvoivat melkein silmissä ja ne valtasivat koko palstan kulman. Kompostitkin jäivät ihan niiden ympäröimiksi ja huussiin kulku vaikeutui kun väylä kasvoi melkein umpeen.

Koristekurpitsoita on tullut varmaan kymmenen, harmi knu ovat vaan kaikki saman näköisiä, vähän tylsiä tällaisia vihreitä. Osassa on sentään nyppylöitä pinnalla ja osassa ei. Vein niitä töihin kulhollisen pöytään mummujen ihmeteltäviksi. Yksi veikkasi että ne ovat meloneja ja toiset ihmettelivät kun osalla kurpitsoista on paiserutto.

Jätti kurpitsoista kaksoi kasvi valtavaa kurpitsaa. Pienempiäkin oli tulossa, mutta jostain syystä ne mätänivät ennen aikojaan. Tässä kuvassa vielä pieni jättikurpitsa.

Tässä kuvassa sellaisena kun sen poimin. Painoa vaa'an mukaan 16,1kg. Vein tämän kaverini äidille, hän on kova kokkailemaan ja sanoi että mikäli on ylituotantoa, niin hänelle voi viedä. Hän lupasi palkaksi muutaman purkin pikkelssiä, mikä oli hyvä diili. Itsehän en tiedä mitä noista edes tekisin ja toinen saman kokoinen vielä odottaa maassa. Katselin kyllä että se alkaa tuosta karan juuresta hieman pehmenemään, joten täytyy käydä pian hakemassa se. Olen vaan usein pyörällä liikenteessä, ja sen kanssa tuonti ei ihan onnistu. Pyöräkärryhän toki on, mutta onneksi nyt tällä hetkellä (koputan puuta) on autokin kunnossa!

Kuvista löytyi hauska kuvapari, ensimmäisessä kuvassa mökin "olohuoneen pääty" ostohetkellä, syyskuussa 2016 ja toisessa kuvassa tänä kesänä. 

Olen murehtinut kun tänä kesänä ei olla saatu mökillä mitään aikaan, mutta kun tätä kuvaa katsoo, niin tänä kesänä olen ainakin siirtänyt nuo laatikot tuohon, laittanut kivet tuohon sora-alueen reunalle ja tyhjentänyt viimeisen kuution säkin soraa. Lisäksi sain nyt elokuulla vielä maalattua nuo mökin valkoiset osat uudelleen. Portaat tuli myös tehtyä alkukesästä. Sisältäkin mökki on jo sellaisessa kunnossa, että siellä voi asua. Toki moni asia on vielä keskenkin, mutta siivosin mökin keväällä niin, ettei se näytä enää vain työmaalta. Harmillisen vähän ollaan tänä kesänä öitä oltu mökillä, jotenkin kun koti on kuitenkin melkein vieressä, niin ei sinne tule jäätyä. 

Vanha lipasto muutti mökille keväällä ja tuoksuherneet ovat ihania!