Epäonnistuneet talkoot

Keskiviikkona piti olla mökkitalkoot. Osanottajamäärä ei ollut kovin suuri, mutta silti. Haimme auton ja peräkärryn ja tarkoitus oli alkaa porukalla raahaamaan roskaa kaatopaikalle. Muiden piti tulla töiden jälkeen ja minä menin Paavon kanssa jo aikaisemmin aloittelemaan hommia. sainkin yhden kuorman vietyä kaatopaikalle, siinä oli tämä roskavuori ja kasa rikkinäisiä saaveja, jotka olivat seisseet nurmikolla koko talven. Niihin laitettiin syksyllä jätesäkit, jotta niissä pysyisi edes hetken aikaa vettä kun alueelta katkaistiin syksyllä vedet ja meillä oli betonivalut vielä kesken.

Kunnon kaatopaikka

Seuraavaksi aloin lastata kärryyn huussin vieressä ollutta jätelautakasaa. Syksyllä ihmiset tulivat innoissaan hakemaan noita lautoja polttopuiksi, mutta nyt kenelläkään ei ilmeisesti ollut enää tarvetta kun ne eivät kelvanneet kellekään, joten ne piti itse viedä pois. Samalla viestittelin piloillani kaverille, että olisihan hän voinutkin tulla talkoisiin. Hänen piti mennä töihin, mutta mahataudin takia hän olikin jäänyt kotiin. Lähetin häelle myös kuvan huussista missä hän voisi tarpeen vaatiessa istuskella. 

Tässä kohtaa ilmeisesti karma astui peliin ja itsellä alkoi mahaa vääntää hirveästi. Istuin ensin huussisa, mutta kipu alkoi olla niin kovaa, että oli pakko päästä makaaman sikiöasentoon. Etsin hetken sopivaa alustaa, mutta koska mökillä ei sellaisia ole, syöksyin makuuasentoon styroksilevykasaan. Levyt vaan paukkuivat kun makasin siinä ja kiljuin Paavolle kuolevani. Hän tuli viereen ihmettelemään ja samalla aloin oksentamaan nurmikolle. Muutaman sekunnin kuluttua taas tuli tunne, että nyt tulee jotain muutakin ja juoksin vauhdilla huussiin. Olo ei helpottunut hetkeen, joten lähetin talkoolaisille viestin että älkää tulko, saattaa olla tarttuvaa. Muutaman istunnon jälkeen oloni kuitenkin helpottui ja tunnin verran istuskeltuani pystyin tekemään lautakuorman loppuun ja viemään sen kaatopaikalle. Vuorasin kuitenkin varmuuden vuoksi äidin auton penkin muovipusseilla. Paha olo ei tullut sen koommin takaisin, mutta en oikein vieläkään tiedä mistä se johtui. Epäilen vahvasti synttärikakkuni, jota söin juuri ennen tätä välikohtausta. Se oli ollut koko päivän autossa ja vaikka ulkona ei kovin lämmintä ollutkaan, niin kai se sitten vaan oli pilaantunut. 

Paavo sai onneksi vähän enemmän aikaan, hormin viereen pitää tehdä vielä palomuuri ja se on jo hyvällä mallilla. 

 Koitin etsiä pihalta kevään ensimmäisiä merkkejä, mutta niitä ei juuri löytynyt. Naapureiden pihalla näkyy kukkivan jo valkoisenaan lumikelloa, mutta minun pihassani taitaa suurin osa olla talven aikana tallottuna kuoliaaksi.

Ei tosin aivan kaikki, sillä nurmikolta löytyi kolme tällaista pienen pientä parin kukan rypästä. Ihanaa!