Potager-projekti

Tämä postaus ei liity nyt varsinaisesti mitenkään siirtolapuutarhaan, mutta haluan tehdä tämän joka tapauksessa. Kasvien kasvatukseen tämä kuitenkin liittyy.

 Keväällä tuli taas kasvateltua taimia vähän turhan paljon, samoin siskolla. Pohdimme mihin ne kaikki saisi maahan ja saimme ajatuksen laajentaa viljelyksiä vanhempiemme luokse. Maaseudulla tilaa riittäisi, pitäisi vain keksiä jokin sopiva kohta pihasta. Äiti keksi, että vanhan sulkapallokentän voisi muuttaa kasvimaaksi. Se olikin hyvä idea, paikka on tasainen ja siihen paistaa aurinko koko päivän aamua lukuun ottamatta. Äiti lupasi hoitaa kastelun, jos me hoidamme muun. 

Lähtötilanne oli tämä. Sulkapallokentän pinta on aikoinaan ollut kivituhkaa, mutta se on jo vuosia sitten kasvanut umpeen ruohoa.

Ruohot haluttiin pois, mutta lapiolla se olisi ollut liian valtava urakka. Päätimme vetää sen puutarhajyrsimellä ja kerätä sitten irtonaiset ruohotuppaat pois. 

Jyrsijä ei lähtenyt käyntiin, isän piti vain pikaisesti vähän huoltaa sitä.

Parin viikon ja parin varaosan jälkeen saatiin kuin saatiinkin jyrsin lopulta käyntiin ja projekti alkamaan.

Potageria varten tilattiin kuorma-autollinen multaa, josta tässä puolet. Lisäksi haettiin peräkärryllinen hevosen lantaa.

Yhteen lavaan meni muistaakseni 8 kottikärryllistä multaa ja yksi hevosen lantaa. Porukalla homma hoitui nopeasti.

Veli sai lavankaulukset työpaikaltaan. Niihin laitettiin pohjalle suodatinkangas ja reunoille patolevyä. Lavankauluksia olisi mahtunut enemmänkin, mutta tämän verran niitä nyt vain oli. Ehkä  niitä voisi laittaa vielä lisää ensi keväänä, haluja laajentamiseen kyllä olisi.

Istutimme laatikoihin  tomaattia, chiliä, maissia, hernettä, yrttejä, salaattia, porkkanaa, kurkkua, kurpitsaa, tuoksuhernettä, ruusupapua ja kehäkukkaa. Varmaan vielä muutakin, mutta nyt mieleen tulee ainakin nuo.

Loppukesästä näytti jo todella rehevälle. Tuntuu että kaikki onnistui hyvin, jopa yli odotusten. 

Hain tännekin rautakaupasta raudoitusverkkoa, josta tehtiin köynnöstukia. Tässä kaaressa kiipeilevät ruusupapu, kasvihuonekurkku ja herkkuhyppykurkku. Laatikossa on myös samettiruusua. Koko verkko ei tahdo alta edes erottua.

Tässä laatikossa ainakin salaattia, yrttejä ja jokin kurpitsakin näköjään. Laatikoiden ulkopuolella myös rikkaruohot kukoistavat. 

Jättikurpitsa ei malttanut pysyä sille annetussa laatikossa, vaan valtasi myös paljon alaa. 

Tässä laatikossa maissia ja hernettä sekaisin. Jostain luin, että ne olisivat hyvät kumppanuuskasvit ja ihan hyvin nuo näkyvätkin viihtyvän.

Tässä laatikossa rehottavat tuoksuherne, suvikakka ja ja tuolla jossain niiden välissä pitäisi olla porkkanaakin. 

Kurkkuja tuli täältäkin valtavat määrät ja ne olivat myös valtavan kokoisia. Osa kurkuista oli myös ihan ihmeellisen muotoisia, yksikin oli ihan U:n muotoinen.

Äiti oli ostanut myös muutaman kasvusäkin ja hyvin tuli satoa niistäkin, vaikka ei ollut kastelualtaita.

Tomaatteja oli kahdessa lavassa, mutta niistä en viitsinyt ottaa edes kuvia. Potagerin huolenpitosopimuksessa ei ollut mainintaa tomaattien varkaiden nyppimisestä, joten tomaateista kasvoivat ihan valtavat puskat 😂 Raakileitakin niissä kyllä on, mutta enimmäkseen ovat tainneet keskittyä vain varsien kasvatukseen.

 

Kaiken kaikkiaan potageri oli jo varsin onnistunut projekti tältä ensimmäiseltä kesältään, mutta ensi kesäksi voisi valita ainakin eri lajeja tomaatteja. Melonia pitää kokeilla myöskin täällä, nyt minulla kasvoi niistä vain kolme taimea ja pidin ne kaikki itse mökillä. Kurpitsaa sen sijaan  voisi olla vähän vähemmän, nyt sitä oli neljää eri lajia (jätti-, kesä-, koriste- ja myskikurpitsaa). Köynnöstukia täytyy myös keksiä lisää ja noita nykyisiä harjateräksisiä muokata niin, ettei tarvitse pelätä silmänsä puhkaisemista kun kyykistyy kasvien puoleen. 

Kasvihuoneen satoa

Taas on mennyt tovi kun olen viimeksi kirjoitellut. Instagramiin olen kyllä laittanut kuvia lähes päivittäin, mutta josko nyt vaihteeksi kirjoittaisi vähän tännekin. Koitan tässä nyt tehdä jonkinlaisen koosteen kesän viljelyksistä, myöhemmin kirjoittelen sitten remonteista.

Jatkan ensin nyt viimeisintä kirjoitusta ja kerron lisää kasvihuoneesta. Kasvihuoneeseen mahtui tosiaan kaksi kasvusäkkiä itsetehtyjen kastelualtaiden kanssa ja niiden väliin meni vielä muutama ruukku. Kaikkiaan kasvihuoneeseen tuli taimina kaksi kasvihuonekurkkua, kaksi melonia, kolme chiliä ja 3 tomaattia. Alkukesästä kaikki näytti vielä kovin pieneltä ja mitättömältä

Kasvihuoneen eteläpäätyyn laitoin raudoitusverkkoon ruusupapua ja tuoksuhernettä, josko vähän varjostaisivat pahimmalta paahteelta. Ja paahdettahan tänä kesänä riittikin, oli pitkään 30 asteen helteitä satamatta lainkaan. Kirjoitan tämän nyt muistiin, niin voi sitten joskus näitä selata ja muistella millainen keli oli kesällä 2021. Vähän turhan kuuma jos minulta kysytään, ei oikein jaksanut tehdä pihalla muuta kuin pakolliset jutut. Kastelua sai myös harrastaa, vaikka nuo itse tehdyt altakastelusysteemit toimivatkin oikein hyvin. Riitti että niihin laittoi vettä noin kerran viikossa. 

Kasvihuone kävi kuitenkin pian pieneksi. Kattolasit piti ottaa kokonaan pois ja kyhäsin mummulan vanhoista seipäistä tuollaiset tuet, joihin sain narut kasvien kiipeiltäviksi. 

Loppukesästä alkoi satoakin tulla. Kurkun, tomaatin ja melonin taimia oli kasvihuoneen lisäksi  mökin seinustalla kasvusäkissä ja kastelualtaassa. Kurkkua tuli yhtä hyvin kasvihuoneesta ja mökin seinustalta, mutta meloni tuntui kasvavan paremmin seinustalla. Kasvihuoneeseen tuli kolme pientä melonia, mutta ne eivät kasvaneet koskaan tennispalloa suuremmiksi. Seinustan melonista tuli yksi ihan oikean kokoinenkin hedelmä. En tiedä mistä tämä sitten johtui, koska kastelualtaat ja saman merkkiset kasvusäkit olivat yhtälailla kaikkialla. Ehkä kasvihuone oli vain liian täyteen tupattu ja se häiritsi kasvien kasvua. Muuta selitystä en keksi.

Kurkkusato oli kyllä valtaista tänä kesänä. Nämä menivät siskolle säilöttäviksi, kun sillä hetkellä oli itsellä jotain muuta tekemistä. Itsellekin jäi kyllä kurkkuja säilöttäviksi kuutisen kiloa ja lisäksi tein hölskykurkkujakin varmaan kymmenen kertaa. Tomaatteja on kypsynyt lähinnä yksittäisiä, sen verran että niitä on saanut päivittäin napsia muutaman suuhunsa. Nyt näytti olevan tulossa jo hallaöitäkin, pitänee kerätä raakileet pian talteen. 

 

Tarina kasvihuoneen synnystä

Olen Paavolle marmattanut kasvihuoneesta jo monta vuotta, eikä sitä tänäkään vuonna ehditä rakentamaan. Ehkä sen takia hän antoi minulle synttärilahjaksi minikasvihuoneen, että marmatus hetkeksi kaikkoaisi. Olin tästä iloinen. Paitsi kuulemma minun pitäisi se itse koota. Mutta eihän siinä mitään, olenhan kätevä emäntä.

Ensin luin epäselviä ohjeita varmaan tunnin ja katselin lähes samannäköisiä metallipalikoita, ennen kuin pääsin alkuun. "Ruuveja ei saa kiinnittää liian kireästi," no helppo homma, jätetäänpän todella löysästi. Sitten piti kiinnittää jo lasit, kun oli kiinnitetty toisiinsa ainoastaan tuo pohjakehikko ja pystyosat. Kovin hontelolta vaikutti, mutta löysästi piti ruuvit olla kiinni. Ei mennyt montaa minuuttia, kun hento tuulenvire sai metallit taipumaan ja  lasit kaatumaan. Riks ja raks, ihme kun vain yksi lasi hajosi. Meinasi itku tulla kun veetutti niin paljon. Googlailin jo lasiliikkeen aukioloaikoja ja pohdin paljonkohan tuommoinenkin tulee maksamaan. Ja juuri hajosi tietenkin tuollainen päätyosa, missä on vinokin tuo yksi sivu.

Onneksi sitten tuli töistä Paavo, joka osaa tehdä mitä vaan. Porukoille oli jäänyt mökin ikkunoiden teosta ylimääräistä lasia ja lasiveitsikin löytyi. Ei mennyt montaa minuuttia kun oli uusi lasi leikattu ja yhdessä saatu kasvihuone kasaan. Vääntynyt runkokin suoristui kun saatiin lasit kiinni Eipä tuota olisi yksin saanut kyllä koottua se kuuluisa Erkkikään, joten ei ihme etten onnistunut. 

Olisin halunnut minikasvihuoneen oikealle kasvihuoneelle suunnitellulle paikalle tuohon sora-alueelle, mutta se piti nyt iskeä täksi kesäksi keskelle nurmikkoa, ettei se hajoa kattoremontin tiimellyksessä. 

Haettiin vielä toinenki lavankaulus, niin tästä tuli hieman korkeampi. Ajattelin tänne myöskin laittaa kastelualtaat ja kasvusäkit. Sitä en kyllä tiedä mitä kasveja tänne mahtuu, koska tomaattinikin alkavat olla jo niin korkeita, että tulee katto vastaan. Ehkä laitan melonia, kasvihuone- ja viidakkokurkkua ja chiliä kokeeksi yhdet kutakin ja jos vielä mahtuu niin tomaattia ja chiliä. Jotkut tykisysteemit niille pitää vielä keksiä. 

Ostin tähän myös pohjakankaan ja kattolasit ovat toki myöskin. Kai tässä pikkuhiljaa pitäisi ne kastelualtaat saada askarreltua, niin saa taimet tänne siirrettyä. Melko hontelohan tuo kasvihuone on, mutta toivotaan että nyt pysyisi kasassa. Ehkä tällä tarinalla on alun draaman jälkeen kuitenkin onnellinen loppu. 

Toukokuun puoliväliä

Onkin kulunut taas monta kuukautta, kun kirjoittelin edellisellä kerralla. Eikä  mökillä kyllä varsinaisesti ole mitään tapahtunutkaan, tavallisia keväthommia vain. Aika menee nyt niin nopeasti, tuntuu ettei ehdi oikein kuin töissä käydä. Viime viikolla oli jo muutaman päivän helle, silloin ehdin leikkaamaan ensimmäisen kerran nurmikon ja grillailimme mökillä kavereiden kanssa. Nyt kuitenkin on taas viileää ja on satanut monta päivää. 

Kasvimaalaatikot olen möyhinyt ja lisännyt hevosenkakkaa, niihin pitäisi tehdä kokonaan uudet laudoitukset vanhojen, osin jo lahonneiden ympärille. Olen tehnyt ne ihan vain raakalaudasta ja nyt kun olisi niiden viides kesä edessä, niin ne alkavat olla tiensä päässä. Vaihtoehto olisi että siirtäisi kaiken mullan pois ja tekisi uudet laatikot, mutta taidan vain jättää vanhat laudat sisälle ja tehdä uudet ympärille. Tai jos en saa tuotakaan aikaiseksi, niin annan olla. Ehkä ne vielä tämän kesän pysyvät kasassa ja miettii sitten ensi keväänä uudelleen. Perunat jo laitoinkin maahan viime viikon helteiden aikaan, samoin  kehäkukat, malopit ja muut kesäkukat takapihan kukkapenkkiin. Muut siement odottavat vielä maahan pääsyä. 

Kotona esikasvatukset ovat olleet hyvässä vauhdissa jo huhtikuun alusta alkaen. Olen kasvattanut tomaattia, chiliä, basilikaa, viidakkokurkkua, vesimelonia, kasvihuonekurkkua, kahta eri lajia maissia, kesä- ja jättikurpitsaa, auringonkukkaa, tuoksuhernettä, ruusupapua, hämähäkkikukkaa, hieman lehtikaalia, kukkakaalia ja pinaattia ja mitähän vielä. Olen koittanut hieman hillitä, ettei samaa lajia olisi hirvittävää määrää, mutta chiliäkin taitaa nyt olla 8 taimea, samoin tomaattia. 

Tässä nyt vain jokin vanha kuva tomaateistani. Nyt ne ovat jo sellaisia puolimetrisiä hujoppeja. Muutaman veinkin jo mökin kuistille isompiin purkkeihin, muut seilaavat vielä kotona sisältä ulos karaistumaan ja takaisin sisälle. Lienee tuo karaiseminenkin melko turhaa, ihan hyvin nekin taimet näkyvät mökillä voivan, vaikka olen ne sinne viileälle kuistille vain jättänyt.

Viime vuonna minulla oli taimia olohuoneen lisäksi taloyhtiön pyykkihuoneessa, mutta se ei oikein ollut hyvä paikka, kun ikkuna on itään päin. Tänä vuonna keksin, että pyörävaraston ikkuna olisi etelään päin ja siihen ikkunalaudallehan saa hyvin mahtumaan noita muoviastioita, missä pidän taimipurkkeja. Ja siellähän kaikki ovatkin kasvaneet hyvin!

Olen kasvattanut aiempina vuosina onnistuneesti tomaattia, chiliä ja kasvihuonekurkkua Biolanin kasvusäkeissä ja aion jatkaa sitä nytkin. Minulla on ollut yksi Biolanin kasteluallaskin, mikä on myöskin tosi kätevä. Riittää että vettä lisää noin kerran viikossa. Altaat ovat kuitenkin melko arvokkaita, joten ajattelin tänä vuonna kokeilla niiten askertelua itse. Ainakin Puutarhurin maja n sivuilla on  hyvät ohjeet tällaiseen. Aion hieman muunnella vielä tätä, mutta jos homma onnistuu niin kirjoitan siitä vielä erikseen. Olen kovin huono lannoittamaan, siksi nuo kasvusäkit ovat olleet niin kätevät. Tänä vuonna aion kuitenkin perehtyä enemmän lannoittamiseen muutenkin, niin että saisin hyvän sadon myös ihan ruukuistakin. Bokashoinnin olen taas keväällä aloittanut uudelleen ja olen saanut siitä tulemaan hyväntuoksuista bokapisua, niin sillä nyt ainakin lannoitan. Lisäksi ostin  jotakin lannoitetikkuja ja hevosenkakkaakin on saavillinen. Haettiin sitä äidille koko peräkärryllinen ja otin vähän itsellenikin. Jospa näillä aineksilla saisi satoa aikaiseksi. 

Luin jostain, että tämän kerrotun valkovuokon nimi olisi tyllivalkovuokko. Kuvaava, kaunis nimi.

Kuvitukseksi laitoin tähän taimien lisäksi kuvia toukokuun puolivälin kukkijoista. Paljon on jo kukkia ja lisää tulossa kokoajan, myös niitä ei toivottuja. Olen ottanut  jo alkukeväästä projektiksi vuorikaunokkien ja loppujen tatarien hävityksen. Tuntuu melko toivottomalta, vuorikaunokin alkuja puskee kokoajan mitä ihmeellisimmistä paikoista. Tatarta nyt sentään on vain tietyissä paikoissa, mutta kokonaan eroonpäsy tuntuu hankalalta.

Näin isolta alalta olen viime syksynä kaivanut pois tatarta ja tänä vuonna homma jatkuu. Paksuimmat juuret joita löysin olivat edelleen käsivarren paksuisia (ainakin minun ohuen käteni paksuisia) ja vein niitä jälleen kuorman kaatopaikalle. Joka viikko saa kuitenkin vielä nyppiä ja kaivella uusia alkuja pois. Ajattelin tähän tosiaan laittaa hevosenkakkaa, johon kasvamaan kurpitsaa. Jos ne kasvavat yhtä hyvin kuin viime vuonna, niin niiden pitäisi tehokkaasti peittää myös tatarta alleen.

 

Sain viime kesänä isotädiltä suuren määrän erilaisia kukkia, myös nämä esikot on sieltä. Kaksi tällaista isoa, fuksianpunaista tupsaletta on jo takapihalla. Toin nyt tänä keväänä samaan penkkiin lisää esikkoa siskon pihasta. Siinä oli keltaista ja kahta eri sävyistä punaista. Toivottavasti ovat ensi keväänä jo isoja tupsaleita nekin. Jos olisin järkevä niin ajattelisin varmaan sopivatko kukkien värit yhteen, mutta isken vain mitä sattuu minnekin 😁

Lopetan nyt tämän kirjoituksen tähän, rönsyilee jo vähän suuntaan jos toiseenkin. Koitan jatkaa joku toinen päivä, hieman aiemmin kuin usein kuukausien päästä. Tässä kun vihdoin sain taas kuvat puhelimesta koneelle, niin tulee vaikka mitä juttuaiheita mieleen. 

Kevättä kohden

Helmikuun ensimmäinen päivä ja pakkasta kymmenkunta astetta. Luntakin on tänä vuonna riittänyt, tällä hetkellä noin 50 senttiä ja lisää näkyi hiljalleen satavan. Kevättä kohti kuitenkin aletaan mennä ja pikkuhijaa voi alkaa suunnittelemaan kesän viljelyksiä. 

Tilasimme äidin ja siskon kanssa kasan erilaisia siemeniä, mitä täytyy pian alkaa esikasvattamaan. Herkkuhyppykurkku- ja viidakkokurkku lienevät näistä ne erikoisimmat. Lisäksi tuli tilattua jättikurpitsaa, erilaisia tomaatteja, chiliä ja mitähän vielä. Viimevuotisiakin siemeniä on tallessa vielä runsaasti, mutta joidenkin kasvien osalta lienee parasta jo luovuttaa. Esim. parsakaalit voisi jättää kylvämättä, tässä kuvassa koko viime vuoden sato rusakkojen parturoinnin jäljiltä....

Tällä hetkellä olisi kauhea vimma laajentaa viljelyksiä, mutta en tiedä miten niitä järkevästi saisi mihinkään mahtumaan. Pieni mansikkamaa olisi ihana, samoin enemmän kastelualtaita joihin saisi mahtumaan tomaattia, kurkkua ym. enemmän. Kasvihuonehaaveen saanee kuopata tältäkin kesältä, kattoremontti ja sähkötyöt menevät nyt edelle. Teimme sentään siskoni kanssa viime kesänä kasvihuoneen hänen pihaansa, joten siellä varmasti pääsen harjoittelemaan kasvihuoneviljelyä. Teimme sen siis ihan kahdestaan ja lopputuloksesta tulikin melko uniikki... En taida kehdata edes esitellä sitä täällä, katsotaan vaikka sitten kesällä kun se on täynnä kukoistavia kasveja 😁 Meillä saattoi käydä sen suunnittelussa pieniä laskuvirheitä ja katosta tuli hirveän jyrkkä. Ihme kyllä se on pysynyt tähän asti vielä pystyssä, toivotaan että se on vielä keväälläkin...

Mökillä olen nyt talvella käynyt taas lähinnä katsomassa että kaikki on kunnossa. Rusakon jälkiä oli hirveästi, onneksi ne eivät olleet vielä tuhonneet hunajamarjapensaitani sen enempää kuin mitä jo kesällä tuhosivat. Olipa puutarhalla muuten nähty ilveskin, siitä oli oikein video Aamulehden sivuilla. Eipä haittaa minua ollenkaan, vaikka vähän ilves karsisi rusakkojen määrää. 

Syystöitä

Syksy tuntuu nyt etenevän vauhdilla, vaikka lämpimiä päiviä on vielä ollutkin. Nämä viinimarjapensaiden kuvat ovat parin viikon takaa, jolloin karsin niitä. Kuvat ovat vähän huonoja kun oli niin aurinkoinen päivä, mutta kai näistä selvän saa. Olin pohtinut pitäisikö koko pensaat vetää matalaksi, kun ne näyttivät niin huonoilta. Sain kuitenkin neuvon, että riittää kun otan nuo kuivat oksat pois, alhaalta tulee kyllä uusia. En tajunnut ottaa kuvaa kun nämä oli leikattu, mutta huomattavasti siistimmät ovat nyt. 

Keräsin myös loput kurpitsat, tai koristekurpitsoja maassa enää olikin. Ne olivat hauskasti ympäröineet kompostit ja kurpitsoja roikkui pitkin kompostien kylkiä. Aloin nyt miettimään taipuuko sana kurpitsa oikein "kurpitsoja" vai "kurpitsoita?" "Kurpitsoja" kuulostaa mielestäni järkevämmältä, joten sillä mennään, korjatkaa joku jos olen väärässä.

Kiskoin jäljelle jääneet lehdet ja varret juurineen irti ja melkoinen kasa niistä tulikin. Kärräsin nämä ja peräkärryllisen muuta puutarhajätettä ja risua kaatopaikalle, loput tältä syksyltä tulevat roskat voisi jopa saadakin mahtumaan noihin komposteihin.

Kurpitsat päätyivät koriin ja kodin ulkorappuselle koristeeksi. Nuo kaksi pientä pyöreää ovat vielä jättikurpitsaa, mutta ne olivat niin pieniä, ettei niistä mitään olisi saanut tehdyksi, niin päätyivät myös tuohon koristeeksi. 

Kurpitsat olivat levittäytyneet myös näiden kompostien taaksen, joten kun varret repi pois, niin jäljelle jäi näin paljon tyhjää tilaa. Toki tässä siellä täällä kasvoi vielä tatarta. jota vastaan olen taistellut jo muutaman vuoden. Lapioin onneksi jo melkolailla vähentyneet tatarin juurakot pois ja nyt maa näyttää melko siistille. Ajattelin että tähän kohtaan voisi ensi vuonna laittaa ruusupapua ja/tai tuoksuhernettä kasvamaan raudoitusverkon palasiin, jotka ostin tänä keväänä orapihlaja-aidan vierelle. Leikkasin siis viime syksynä orapihlaja-aidan alas, ja ajattelin ettei se kasva kovin nopeasti takaisin. Ostin raudoitusverkon palan, jonka leikkasin neljään osaan ja laitoin aidan vierelle. Aidoissa kasvoi ruusupapua ja tuoksuhernettä ja kyllä niistä ihan kivan näköiset tulivatkin, mutta nyt orapihlaja-aita on jo niin korkea, ettei mitään lisäaitoja siellä enää tarvita.

Ruusupapu.

Aita kasvoi siis takaisin todella nopeasti, nyt se on jo polven korkuinen. Kaksi kertaa sitä jo kesän aikana leikkasinkin. Tuo aidan alunen on kovin siivottoman näköinen, vedin sitä matalaksi trimmerillä aina kun leikkasin nurmikkoakin, mutta sitten trimmeristä loppui siima. En saa itse trimmerin siimakoteloa auki, että voisin ottaa kaupoille mukaan vanhan kelan malliksi. Enkä tietenkään ikinä muista asiasta sanoa, kun Paavokin olisi paikalla. 

Tomaatin raakileita jäi tänäkin vuonna hirveästi kypsymättä, tai oikeastaan kypsiä tomaatteja taisi tulla vain noin kymmenen kappaletta ja kaikki muut jäivät raaoiksi. Vein ne taas kellariin ja tarkistan lähes päivittäin, ovatko ne lähteneet kypsymään. Muutamaan vasta alkanut tulla punerrusta, vaikka reilu viikon ovat jo siellä olleet...

Kokeilin kasvattaa maissia myös kotipihassa, eri lajiketta tosin. Jossain luki, että kahta eri lajista maissia ei voi kasvattaa lähekkäin, muuten ne risteävät epäsuotuisasti. Halusin kuitenkin kokeilla eri lajikettakin, joten ajattelin että tämä 700 metrin välimatka on riittävä.  Laitoin isoon betonisaaviin neljä taimea, jotka kasvoivat kyllä pituutta melko hyvin, mutta tähkät eivät ehtineet kunnolla kasvaa. Tuo astia oli varmasti liian pieni näin monelle taimelle ja multaakin oli liian vähän. Kaksi tuollaista pienen pientä tähkän alkua siellä oli, kun eilen tyhjensin saavin. Saavi oli kasvanut juuria täyteen ja sieltä tulikin kaadettaessa ulos vain yksi todella tiivis kakku. Jos jatkan kokeilua ensi vuonna, niin parempi varmaan laittaa vain yksi taimi per saavi.

Mökillä jatkan taistelua tatarta vastaan muuten vielä useammassakin kohdassa. Tässä ne leviävät ärsyttävästi viereiseen kukkamaahan, joten koitan tästäkin saada niitä edes hieman vähenemään. Kaivoin juurakoita kottikärryllisen pois ja vein kaatopaikalle. Keväällä saa tehdä vielä saman uudelleen ja varmaan vielä monena muunakin vuonna. Täytyy keksiä tähän päälle jotain mikä ehkä vähän hillitsisi niiden kasvua. Tuntuu että takapihalla kurpitsat toimivat siinä tehtävässä varsin hyvin. joten josko tähänkin vaikka kurpitsaa laittaisi.... Niiden varsia pystyi vähän kuitenkin ohjailemaan, etteivät ihan kokonaan naapurin tontille lähteneet.

Tässä kohden olen päässyt tatarista jo voitollekin. Leikkimökki oli siis tuossa sora-alueen kohdalla ja tatarit ympäröivät sitä. Lapiolla kaivaminen ja nurmikon kylväminen ovat aika hyvin auttaneet. Keväällä tatarta kasvoi vielä nurmikon läpi, mutta nypin niitä pois ja vedin ruohonleikkurilla loput. Nyt loppukesästä niitä ei ole noussut enää yhtään! Toki tässä kuvan ulkopuolella on ruusua ja marja-aronia, joiden juurella tatarta vielä vähän puskee, mutta selvästi olen jo tässä kohden niistä voiton puolella. Taistelu jatkuu ensi kesänä. 

Syksyn satoa

Näitä jättikurpitsoja tuli tosiaan kaksi, joista toisen annoin jo pois. Toisesta ajattelin tehdä itse jotakin. Tutkiskelin hetken reseptejä, mutta päädyin kuitenkin marmeladiin, jota olen tehnyt joskus aiemminkin. Piirakan ajattelin myös tehdä, mutta lopulta teinkin piirakan vain niin, että heitin valmiiseen piirakkapohjaan valmista marmeladia ja heitin sen uuniin.

Käytin itse kurpitsasta ehkä puolet, sitten alko tuskastuttaa kun se oli niin suuri. Kyselin josko naapurit haluaisivat palan ja kaksi naapuria halusi. Lisäksi yksi kaveri kävi myös hakemassa palan. Kiva kun voi ilahduttaa muita omalla ylituotannolla. 

Marmeladia tuli lopulta neljä litraa, melkoinen satsi siis. Tähän tuli kurpitsan lisäksi sitruunamehua, sitruunan kuorta, sokeria ja voita. Eikai sokerilla ja voilla voi pahaa tullakkaan....

Murotaikinapohja oli ehkä vähän turhan kuiva tähän, mutta lähikaupassa ei ollut muuta enkä jaksanut itse alkaa pohjaa väsäilemään. Tähän tuli päälle vielä kermavaahtoa johon oli sekoitettu kanelia. Hyvää oli!

Kukkakaalisadosta sen sijaan ei ole ylituotantoa... Tällainen pienen pieni kukka näkyi reikäisten lehtien keskellä. Ikinä ennen en ole saanut aikaan edes tällaista, joten kai tässä jotain edistystä on tapahtunut.

Maissia otin tänään kolme tähkää taas kokeeksi irti. Jyvät näyttävät ihan hyvin kehittyneiltä, mutta en tiedä miksi nämä ovat osin tällaisia tummia. 

Tuo yksi tähkä näyttää melko normaalilta keltaiselta, muut ovat enemmän tai vähemmän tummia. Täytynee kysyä joltain viisaammilta uskaltaako näitä edes syödä. Onneksi vielä jäi kypsymään kymmenkunta tähkää.